Yliopistouudistus on suuri mahdollisuus

YLIOPISTOUUDISTUS ON SUURI MAHDOLLISUUS
Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 16.6.2009

Kuulin vuosikausia kritiikkiä yliopistojen professoreilta ja tutkijoilta, että valtionhallinto pitää yliopistoja tiukassa liekanarussa. Yliopisto ei ole lupa- tai hallintovirasto, eikä sitä sellaisena pidä kohdella, kerrottiin yliopistopiireistä. Tiukan byrokratiaohjauksen sijasta yliopistojen pitää olla vapaita ja autonomisia. Niiden pitää toimia haasteellisen yhteiskuntakehityksen edelläkävijänä, sivistys, osaamis- ja tietoyhteiskunnan veturina. En voisi olla enempää samaa mieltä.

Nyt näistä unelmista tulee totta. Enää emme hukuta yliopistoja hallinnolliseen byrokratiaan. Viime viikolla eduskunnassa hyväksytyn yliopistolain ansiosta yliopistot päättävät rahoituksen kohdentamisesta itsenäisesti omilla strategisilla valinnoillaan. Yliopistoista tulee aitoja ja itsenäisiä työnantajia ja valtion jäykät virkasuhteet korvataan työsuhteilla. Enää ei tarvitse odottaa päätöstä virasta, vaan voi itsenäisenä työnantajana palkata parhaan tutkimus- ja opetushenkilöstön.

Perusrahoitus säilyy valtion vastuulla, joten yliopistot tietävät myös tulorahoituksensa tason. Samalla perusrahoitus sidotaan yliopistoindeksiin, jolloin se nousee vuosittain vähintään kustannustason nousua vastaavasti. Samoin yliopistoille siirtyy noin kahden miljardin euron kiinteistövarallisuus eli ei enää kritiikkiä, että kaikki yliopistoille annettavat lisä eurot valuvat korkeampiin vuokriin. Itsenäisemmän roolin takia myös valtion tuottavuusohjelma ei kohdistu yliopistoihin.

Suurempi autonomia tuo myös suuremman vastuun. Monet Suomen parhaista tytöistä ja pojista käyvät yliopiston ja odotamme heiltä monia uusia ideoista maamme kehittämiseksi. Jotkut ideat jalostuvat myös kaupallisesti ja näin syntyy uusia menestystuotteita ja palvelukonsepteja. Aivan yhtä tärkeitä ovat uudet yhteiskunnalliset avaukset.

Sen takia yliopistouudistuksessa on kysymys myös rokotuksesta lamaa vastaan ja valmistautumisesta kenties aivan uuteen maailmaan. Suomen menestyminen uudessa maailmassa tulee perustumaan entistä enemmän vahvaan omaan kulttuuriin, korkealaatuiseen tutkimukseen, eri alojen luovaan yhdistämiseen, huippuosaamiseen ja kaikkien näiden hyödyntämiseen.

Suomen kehittymisen kannalta tärkeä kysymys on se, haluavatko yliopistot olla avoimia muun yhteiskunnan vaikutteille vai käpertyvätkö ne sisäänpäin omaan maailmaansa. Uusi autonomia antaa molempiin mahdollisuuden. Yliopistolain valmistelun yhteydessä käyty suuri väittely yliopistojen ”ulkopuolisista” hallituksen jäsenistä kuvastaa sitä, että molemmilla näkökannoilla on omat kannattajansa.

Itse olen edustanut kantaa, että yliopistojen pitäisi elää vahvasti muun yhteiskunnan mukana – ja ennen kaikkea näyttää suuntaa. Usein suunnan näyttämisen edellytyksenä on, että tietää missä tällä hetkellä yhteiskunta kulkee. Useimmat yliopistojen rehtorit ovat olleet sitä mieltä, että ulkopuolisten jäsenten antamat uudet ajattelun näkökulmat ovat hallituksen työskentelyssä hyvinkin tarpeellisia. Hallitukseen valitut tulevat myös samalla ”sisäpuolisiksi”, koska heidän ensimmäisenä tavoitteenaan on oltava yliopiston edun mukainen toiminta.

Uudessa yliopistolaissa yliopistojen sisäinen kollegio määrää, ketä ”ulkopuolelta” halutaan mukaan hallituksiin. Kaikkikin jäsenet voivat tulla ulkopuolelta, mikäli yliopisto niin päättää. Tämä päätöksentekomahdollisuus varmasti profiloi yliopistoja tulevaisuudessa. Osa yliopistoista haluaa jäädä sisäiseksi ja osa voi valita jopa kaikki jäsenet ulkopuolelta, riippuen millaisen profiilin yliopisto haluaa ja mihin osaamiseen se uskoo. Mielenkiintoista on nähdä, millaisen tien tamperelaiset yliopistot valitsevat.

Harri Jaskari
kansanedustaja (kok)