Yhteiskuntasopimus nuorten kesätyöpaikoista

YHTEISKUNTASOPIMUS NUORTEN KESÄTYÖPAIKOISTA
(Mielipidekirjoitus Aamulehti 28.1.2010)

Keskustelu työpaikkojen luomisesta ja säilyttämisestä kiihtyy samaan tahtiin työttömyyden kasvaessa. Ikävä piirre keskustelussa on se, että useimmiten sävy on syyttelevä ja vastakkainasettelua lisäävä. Sen sijaan rakentavia ehdotuksia on ollut yllättävän vähän.

Osa poliittisista avauksista perustuu myös melkoiseen tietämättömyyteen siitä, miten yleensä työpaikat syntyvät ja säilyvät. Poliittinen vasemmisto on asettanut syntipukiksi yrittäjät, jotka kuulemma nostavat ”verovapaita” osinkoja samanaikaisesti kuin muu väestö raataa niska limassa maksaen samalla korkeita veroja. Ikävä kyllä myös työministeri on langennut samaan ansaan.

Argumentoinnissa unohdetaan lahjakkaasti se, että yrittäjä on usein sama kuin yritys. Sattumoisin yritys (lue yrittäjä) maksaa jo 26 prosentin yhteisöveron jokaisesta viimeisen viivan alle jääneestä eurosta, mikäli yrittäjä on kovalla työllä sen voiton onnistunut näinä vaikeina aikoina saavuttamaan. Samalla yrittäjä on saattanut pitää leivässä myös muutamia kymmeniä muita suomalaisia perheitä.

Vastaavien ristiriitaisia viestejä kertovat myös arvostamani kollegat Pia Viitanen ja Jukka Gustafsson (AL 24.1). Mielipidekirjoituksessaan he mainitsevat, että talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden turvaaminen ja uusien työpaikkojen synnyttäminen.

Keinoiksi kollegat tarjoavat yrittämisen kannustavuuden heikentämistä. Pääomaveroa on saatava ylös keinolla millä hyvänsä. Nyt heidän olisi syytä käydä vakava keskustelu niiden pirkanmaalaisten yrittäjien kanssa, jotka haluavat säilyttää työpaikat myös laman ylitse. Toivon, että yrittäjät eivät näistä puheista lannistuisi ja heittäisi hanskoja naulaan tai myisi yritystä ulkomaille.

Toiseksi kollegat väittävät, että raha on mennyt tehottomiin veronkevennyksiin. Siinä filosofiamme eroavat voimakkaasti. Olemme halunneet ylläpitää ihmisten luottamusta omaan talouteen ja pyrkiä ennustettavaan verotukseen. Toimivat kotimarkkinat ovat laman oloissa pitäneet monta yritystä pystyssä. Tässä tilanteessa työn verotusta pitäisi mieluummin edelleen laskea ja edelleen lisätä kannustavuutta.

Kunnille kollegat esittävät lisää tulonsiirtoja, vaikka lisärahoitusta on valtion toimesta myönnetty jo yli 700 miljoonaa euroa. Kaikkien meidän täytyy tunnustaa se tosiasia, että mikään lisäraha ei riitä, mikäli aidot työpaikat katoavat kunnista. Sieltä ne verotulot tulevat, eivät valtiolta.

Teollisuuden työpaikkojen turvaamista kollegat esittävät pitkien raamisopimusten avulla. Samalla kuitenkin unohtui se tosiasia, että eri teollisuuden toimialat ovat hyvinkin erilaisessa tilanteessa palkanmaksukyvyn osalta. Ja taas poistuu lisää aitoja työpaikkoja.

Yhden tärkeän raamisopimuksen hallitus, työntekijä- ja työantajajärjestöt voisivat kuitenkin tehdä. Yhteisellä sopimuksella voisimme tarjota lamankin oloissa nuorille runsaasti kesätyöpaikkoja. Ehdotan, että nuorille uskallettaisiin myös ammattiyhdistysliikkeen hyväksymänä tarjota kesätyöstä niissäkin yrityksessä, jotka laman kurimuksessa ovat joutuneet irtisanomaan ja lomauttamaan omaa henkilöstöään.

Tosiasia on, että jo muutaman kuukauden työttömyys tai kesätyöpaikan saamatta jääminen voi johtaa nuorten passivoitumiseen ja syrjäytymiseen. Tästä on kokemuksia jo 1990-luvun laman aikana. Nykyisen laman alussa Pirkanmaalla toteutettiin kampanja ”ketään ei irtisanota”. Tulokset tästä kampanjasta ovat olleet hyviä. Nyt voisimme toteuttaa kampanjan ”anna ainakin yksi kesätyöpaikka nuorelle”.

Harri Jaskari
kansaedustaja, kok