Valtioneuvoston selonteko hankintalain vaikutuksista

Valtioneuvoston selonteko hankintalain vaikutuksista 26.11.2008
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Harri Jaskari

Arvoisa puhemies,

Hankintalain käsittely kuulostaa hallinnolliselta, byrokraattiselta ja etäällä ihmisistä olevalta asialta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Miksi?

Itse asiassa kysymyksessä on ihmisille hyvinkin läheiset asiat:
- Saavatko vanhukset arvokkaan ja hyvän hoivan ?
- Onko lumet aurattu tehokkaasti heti aamutuimaan lumimyräkän yllättäessä?
- Pelaako joukkoliikenne aikataulussa?
- Ovatko koulurakennukset kunnossa vai homekouluja?
- Onko kunnilla ja valtiolla mahdollisuus pitää verotus siedettävänä?
- Saammeko samalla verorahalla parempaa palvelua?
- Mitä palveluja verorahoilla tulevaisuudessa ylipäätään saamme?

Positiiviset vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin edellyttävät jatkuvaa ideointia. Miten työt saadaan tehtyä vielä nykyistä paremmin ja järkevämmin? Parhaimmat ideat ja järkevimmät toimenpiteet syntyvät usein silloin, kun on monia tekijöitä – ja myös positiivista kilpailua tekijöiden kesken. Mikäli emme olisi uskoneet kehitykseen, ajaisimme vielä T-mallin Fordeilla.

Tästä kaikesta on kysymys hankintalaissa.

Miksi hankintalaki tehtiin? Hankintalaki on työkalu. Se tehtiin juuri edellä kuvattujen uusien ideoiden ja toimenpiteiden löytämiseksi. Haluttiin uskoa, että samoilla veroeuroilla voi saada vielä parempaa palvelua tai hankkia tuotteita edullisemmin.

Uuden hankintalain hyvänä tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä ja turvata yritysten sekä muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia tarjouskilpailussa.

Jotkut kutsuvat tätä toiminnan tehostamiseksi, toiset paremmiksi toimintavoiksi. Sanalla tehokkuus on usein negatiivinen kaiku. Joillekin se tarkoittaa, että kaikki otetaan työntekijöiden selkänahasta. Tehokkuus voi olla myös positiivinen määre. Asiat voidaan tehdä paremmin ja helpommin, kuntalaiset voidaan saada entistä tyytyväisemmäksi, voimme kokea työmme merkityksellisemmäksi kuin koskaan aikaisemmin.

Toisena perusteluna hankintalaille on se tosiasia, että kunnat eivät enää pärjää vain oman palvelutuotantonsa varassa. Loppuu työvoima ja loppuvat rahat. On pakko löytää uusia toimintatapoja, koska valtiolta ei voi aina vaan pyytää enemmän rahaa ja verotus on nousemassa yli kuntalaisten sietokyvyn.

Ennen varsinaista hankintalakia kaikki tekivät ostonsa ja yhteistyönsä omalla tavallaan. Yritykset ja kolmas sektori eivät juuri tienneet, milloin hankintoja kilpailutettiin ja millä kriteereillä. Saattoi esiintyä myös ylimääräistä oman kylän tyttöjen ja poikien suosimista, kun objektiiviset kriteerit puuttuivat. Hankintalaki on siis myös korruption vastainen ja ennen kaikkea korruptiota ennaltaehkäisevä laki.

Arvoisa puhemies,

Onko hankintalaki onnistunut? Osittain kyllä ja osittain ei. Hankintalaki on selonteon mukaan lisännyt byrokratiaa. Tarjousmenettely on osoittautunut jäykäksi ja vienyt palvelut asiakaslähtöisyyden sijaan hallintolähtöiseksi. Liika hallinto tappaa luovuuden. Tarjouksissa turvaudutaan helpommin yhteismitallisuuteen kuin innovatiivisuuteen.

Hienoa on se, että hankinnan kriteerit ovat yhdenmukaistuneet. Hankintalaki mahdollistaa kuitenkin nykyisiä toimintatapoja paljon joustavammat hankintamallit halutessa. Voimme jo puhua aidosta ja avoimesta hankinnasta. Nyt jo tiedetään, minkälaisten arviointikriteerien kautta valinta tehdään. Tosin hinta näyttää olevan edelleen ylivoimaisesti merkityksellisin elementti hankintapäätöksiä tehtäessä. Hinta menee ikävästi laadun edelle.

Samoin nyt on saatu ensimmäistä kertaa luotua jonkinlainen markkinapaikka julkisille hankinnoille. Palvelujen ja tuotteiden tarjoajat tietävät jo, mistä tarjouspyynnöt löytyvät. Puhun Hilma-tietojärjestelmästä, mihin pitää merkitä kaikki tietynkokoiset hankinnat tiedoksi. Tosin merkittävä osa yrityksistä ei ole vielä löytänyt tätä markkinapaikkaa. Voitaisiinko tiedottamista parantaa ja markkinointia tehostaa?

Julkisemmat tarjouskilpailut ovat edistäneet myös hankintayksiköiden asiantuntemusta. Julkisella sektorilla sanotaan helposti, että kyllä tavaroita tai palveluja ostettaisiin, mutta ei ole palvelujen tarjoajia. Palvelujen tarjoajia ei varmasti ole, mikäli ei ole markkinoita. Ja julkinen sektori luo tässä tapauksessa markkinat.

Jo yleensä se, että hankintojen markkinat ovat kasvaneet, on varmasti osittain hankintalain ansiota. Tänä päivänä yksityiset yritykset ja järjestöt tuottavat jo lähes joka neljänneksen sosiaalipalveluista. Terveyspalveluyritykset tuottavat puolestaan 18 prosenttia tuotetuista terveyspalveluista.

Kokoomuksen mielestä hankintamenettelyä on kehitettävä aktiivisesti, jotta esimerkiksi potilas saa tarvitsemansa hoidon laadukkaasti ja viivytyksettä. Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen lisääntyessä tämä on entistäkin tärkeämpää.

Arvoisa puhemies,

Paljon on kuitenkin vielä tekemättä. Ensinnäkin todellisia markkinoita ei ole luotu. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella kunnat ovat jakaneet organisaationsa tilaaja- ja tuottajaorganisaatioihin. Tilaajan on kuitenkin vaikea tilata, mikäli yli 90 prosenttia tilauksista on pakko mennä kunnan omalle tuottajalle. Vaihtoehtona on, että kunnan tuottajaporukka seisoo tumput suorana, mutta kuitenkin nostaa palkkaa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kuntien keskittyminen perustehtäviinsä auttaa tuottavuuden kasvattamisessa. Palvelut pitää järjestää ennakkoluulottomasti siten, miten ne tehokkaimmin ja laadukkaimmin saadaan aikaan. Avainasemassa on synnyttää toimivat palvelumarkkinat, joilla sekä kunnan oma palvelutuotanto että riittävä määrä yrityksiä voivat kilpailla. Kokoomuksen mielestä markkinaehtoisesti tuotetuilla palveluilla on mahdollisuus parantaa palvelujen laatua, lisätä kuntalaisten vaihtoehtoja ja palvelujen osumatarkkuutta sekä saada aikaan kustannussäästöjä.

Kunnat eivät edelleenkään tiedä, mitä palvelut aidosti maksavat kunnan omana tuotantona. Aitojen menojen selville saamiseksi on otettava huomioon myös kaikki hallinnolliset kustannukset kuten kiinteistöt, henkilöstön sivukulut ja päätöksentekokoneisto aina kaupunginvaltuustoa myöten. Kuntien ja kuntayhtymien liikelaitosten rooli palvelumarkkinoilla on epäselvä ja voi aiheuttaa kilpailun vääristymiä.

Kokoomuksen mielestä kuntien palvelut onkin tuotteistettava siten, että eri palveluille kuin palvelujen vaihtoehtoiselle järjestämistavalle voidaan laskea oikea hinta.

Markkinat on tehty suurille ja kauniille. Usein kertahankinta on niin suuri, että pienemmät yritykset on sen seurauksena jo pelattu ulos. Miten jatkossa käy pienten ja innovatiivisten yritysten?

Varsinkin sosiaali- ja terveyspuolella kilpailutetaan aivan liian lyhyin väliajoin. Mikäli yritys tai yhteisö on pari vuotta sitten voittanut dementiakodin kilpailutuksen, mutta nyt häviää pisteellä toiselle kilpakumppanille, erotetaanko saman tien koko henkilöstö? Sama tilanne on esimerkiksi jätehuollossa. Aloilla, joilla palveluntuotanto aiheuttaa investointeja, sopimusten tulisi olla pidempiä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo, että kuntien hankinnoissa kiinnitettäisiin erityistä huomiota siihen, että ostoja ei tehtäisi liian suurina kokonaisuuksina, ja osa- ja yhteistarjousten tekeminen mahdollistetaan. Myös hankintojen pitkäjänteisyyteen on kiinnitettävä huomiota juuri siksi, ettei pienyrittäjän toimeentulo ole katkolla joka vuosi.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on selvittänyt mahdollisuuksia laajentaa kunnallisen palvelusetelin käyttöä. Tavoitteena on lisätä asiakkaiden valinnanvapautta. Kunnalla on edelleen päätösvalta palveluiden tuottamistapojen suhteen ja kunta myös kantaa palveluista viime käden vastuun. Kunta päättää, missä palveluissa seteliä voi käyttää, hyväksyy palveluntuottajat ja pitää niistä luetteloa sekä tiedottaa saatavilla olevista palveluista. Palveluseteli sopii erinomaisesti palveluihin, joissa kuntalainen voi toimia kuluttajana.

Palvelusetelien käyttöönotosta on ollut jo erinomaisia kokemuksia. Esimerkiksi Helsingissä hammashoidon palvelusetelillä hoitojonoja on lyhennetty ja hoitoon pääsee selvästi aikaisempaa nopeammin. Viime vuoden kesäkuusta potilasjono on lyhentynyt 12 000 potilaasta 5000 hoitoa tarvitsevaan. Eli 7000 hammashoitoa tarvitsevaa on päässyt pois jonottamasta.

Arvoisa puhemies,

Kokoomuksen eduskuntaryhmä uskoo, että aktiiviset julkiset hankinnat voivat olla merkittävä tulevaisuuden innovatiivisuuden väline Suomessa. Vuodessa valtio ja kunnat tilaavat jo yli 20 miljardin euron edestä, mutta useimmiten ilman laajempaa analyysia siitä, ovatko tarjoukset ja voitetut hankkeet sisältäneet uudenlaisia näkökulmia asioihin. Uusi ei ole aina parasta, mutta todella mielenkiintoisen innovatiivisen tavan tehdä näkee jo kaukaa.

Hyviä esimerkkejä kuntien uusista toimintatavoista kuitenkin löytyy. Esimerkiksi Raisiossa on kehitetty oma tapa valvoa sitä, paljonko sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään rahaa. Tämä tietoisuus on johtanut siihen, että Raisiossa samalla hinnalla saadaan enemmän ja parempia palveluja kuntalaisille kuin useimmissa Suomen kunnista.

Markkinat on tehtävä avoimeksi myös pk-yrityksille ja kolmannen sektorin toimijoille. Hankinnat eivät voi yksittäisten tarjouskilpailujen osalta olla niin suuria, että vain kansainväliset suuryritykset voivat osallistua kilpailuun.

Lisäksi erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla, pedanttisesta ja vain hintaan perustuvasta kilpailuttamisesta on päästävä pitkäjänteiseen ja rakentavaan yhteistyöhön – aitoa kilpailua unohtamatta. Laatu, kehityskyky ja uudet asiat on tuotava hintakriteerin rinnalle.

Kysyttävä onkin, voisimmeko erottaa hyvin erilaiset hankinnat toisistaan ja kilpailuttaa alan luonteen mukaisesti eri asioita eri tavalla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen luonne on hyvin erilainen kuin rakentamisen ja rakennustarvikkeiden tilaaminen. Terveyspalveluissa pitää päästä hyvin lähelle apua tarvitsevia ihmisiä ja heidän tarpeitaan.

Arvoisa puhemies,

Julkinen sektori vastaa, julkinen sektori määrittelee palvelun hinta- ja laatukriteerit, julkinen sektori valvoo että laatutaso on korkea – mutta julkisen sektorin rinnalla palvelua voivat tuottaa useat yritykset ja kolmannen sektorin toimijat.

Lopetetaanko ideologinen vastakkaisasettelu ja tehdään hyvää työtä yhdessä – Pohjoismaisen hyvinvointivaltion turvaamiseksi? Tulevaisuuden hyvä ostaja ostaa vaikuttavuutta ei hintaa.