Uskallus ajatella – tahto tehdä

Uskallus ajatella – tahto tehdä
Yle Tampereenradion nettikolumni 9.10.2009

Noin vuoden ajan on useimmissa kehittyneissä maissa ajateltu, että taloudessa tullaan alas ja lujaa. Näkökulma on johtanut myös tuloksiin. Muutamassa kuukaudessa OECD-maihin on tullut 15 miljoonaa uutta työtöntä. Ensi vuonna keskimääräinen työttömyysaste saattaa nousta jo 10.5 prosenttiin ja silloin OECD:n jäsenmaissa on kaikkiaan 57 miljoonaa työtöntä.

Paljon on tehty, Suomi mukaan lukien, että talouden lama ei yltäisi yhä laajamittaisemmaksi sosiaaliseksi kriisiksi. Saksassa valtio on kompensoinut palkoissa lyhennettyä työpäiviä tehneille ja siten on pystytty säilyttämään 1,5 miljoonaa työpaikkaa. 21 muuta maata on käyttänyt Saksan mallia omassa maassaan. Mikään OECD:n jäsenmaa ei ole nykyisessä työllisyyskriisissä pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa vanhempien ikäryhmien eläkkeellelähdön kautta. Kaikki maat tajuavat tulossa olevan väestön ikärakenteen kriisin.

Yhtenä parhaimpana esimerkkinä on pidetty Tanskaa. Tanskan työttömyysaste on noussut 3 prosentista kuuteen, mutta Tanskan malli, flexsecurity, on toiminut. Tanskassa rekrytointi ja irtisanominen on suhteellisen vaivatonta, mutta työttömäksi jäätyään henkilöllä on aluksi lähes palkan tasoinen työttömyyskorvaus. Tämä korvaus kuitenkin alenee aika nopeasti ja siksi etsitään heti uutta työpaikkaa.

Suomenkin pitäisi aktiivisesti seurata niitä toimintatapoja, joista on tullut parhaita tuloksia, tietysti soveltaen Suomen yhteiskuntaan. OECD onkin käyttänyt Suomea viime vuosikymmenen huonona esimerkkinä. Edellisen laman jäljiltä Suomen työttömyys saatiin sulatettua alhaiselle tasolle noin 15 vuodessa. Dynaamisemmat yhteiskunnat pystyivät samaan saavutukseen viidessä vuodessa.

USA:n uusi suurlähettiläs, Bruce Oreck, on yhdessä keskustelussa sanonut osuvasti suomalaisista. Suomessa on erittäin hyvää se, että emme ole niin kvartaalikapitalismin orjia kuin USA:ssa, mutta samalla en ole ikinä nähnyt näin vähän riskejä ottavaa kansaa. TBWA-ketjun toimitusjohtaja Petteri Kilpinen sanoi tällä viikolla, että viime vuosien Suomen teknologiset innovaatiot ovat olleet arvoa alentavia. Tuotetaan halvempia kännyköitä ja levennetään paperikoneiden teloja. Näiden lausumien pitäisi herättää meidät.

Nokia on nykyisin nähnyt suunnanmuutoksen materiaalikeskeisestä tuotannosta immateriaalisuuteen eli arvoa tuottaviin asioihin. On paljon tuottavampaa saada asiakkaalta vaikka euro kuukaudessa hyvästä palvelusta kuin myydä kännykkä taas viisi euroa halvemmalla. Sen sijaan vaikka elämme metsän keskellä, emme tiedä mitä tekisimme metsälle kaupallisessa mielessä. Hienoja poikkeuksiakin tietysti on, esimerkkinä vaikkapa Woodnotes.

Maailmalla esimerkkejä uusista ajatusmalleista löytyy runsaasti. Kuudessa vuodessa Googlen markkina-arvo nousi nollasta satoihin miljardeihin. Pienemmässä mittakaavassa etelä-ruotsalainen rouva myy onkimatoja erittäin menestyksekkäästi eri puolille maailmaa. Sri Lankasta saa kanelitankoja suoraan kotiin kuljetettuna 20 eurolla – ja liiketoiminta sujuu hyvin.

Juuri eilen kuulin, että Qatar haluaisi kehittään maalleen uudenlaista koulutuskulttuuria ja oli käynyt kysymässä Suomen opetusministeriöltä, että olisivatko suomalaiset kiinnostuneita asiasta. Rahaa kuulemma olisi käytössä 300 miljoonaa euroa, näin aluksi. Saudi-Arabia haluaisi kouluttaa kaikki 300 000 julkisen hallinnon työntekijää uudelleen.

Suomi nostaa todennäköisesti kädet pystyyn, koska hankkeet ovat meille liian suuria. Meillä ei ole vielä tällä hetkellä ketään, jotka olisivat keränneet Suomen opettajia yhteen, tehneet liiketoimintasuunnitelman ja sanoneet, että olemme valmiit ottamaan haasteen vastaan. Onneksi yksi tamperelainen yrittäjä alkoi nyt miettiä uusia mahdollisuuksia. Sattumisin koulutusvienti on jo Uuden Seelannin viidenneksi tärkein vientituote.

Olemmeko me sittenkään niin fiksuja kuin luulemme? Vai kätkemmekö me fiksuutemme niin hyvin, että muut eivät sitä huomaa? Olisiko sittenkin aika ottaa uusia tuntemattomia riskejä ja luoda uusi työpaikkoja Suomeen?

Harri Jaskari, kansanedustaja, kokoomus