Tekoja – ei vain puheita kasvuyrittäjyydestä

TEKOJA – EI VAIN PUHEITA KASVUYRITTÄJYYDESTÄ
Mielipidekirjoitus, julkaistu Aamulehdessä 10.3.2008

Miksi Israelissa, tietyissä osissa Eurooppaa ja USA:n muutamissa osavaltioissa on väkilukuun nähden kymmenen kertaa enemmän kasvuyrityksiä kuin Suomessa?

Suomen talouden kasvusta huolissaan olevat ovat kiinnittäneet vuosikausia huomiota maamme kasvuyritysten pieneen määrään.

Tällä hetkellä teot kasvuyritysten (lue kasvuhaluisten yrittäjien) puolesta ovat Suomessa ajankohtaisempia kuin koskaan. Suuret monikansalliset yritykset investoivat Suomeen vielä muutamia vuosia sitten. Nyt liiketoiminnan logiikka on muuttunut ja nämä yritykset keskittyvät tutkimukseen, tuotekehitykseen, myyntiin, markkinointiin ja globaalin verkostonsa hallintaan – eivät investointeihin.

Nyt investoijina ovatkin heidän tärkeimmät osatoimittajansa ja yhteistyökumppaninsa – pienemmät yritykset, joilla on vielä vahvat juuret kotimaassa. Tärkeä kysymys on nyt se, valitsevatko nämä yritykset Suomen investointimaakseen.

Kasvuyrityksiä ei synny käskemällä eikä edes vetoamalla kasvun yhteiskunnallisen tarpeeseen. Myös yhteiskunnalta tarvitaan konkreettisia uusia tekoja. Keskusteluissani erityisesti kasvuhaluisten teollisuuden yrittäjien kanssa kaksi yhteiskunnan toimenpidettä nousee nopeasti esille: 1) poisto-oikeuksien uudistus ja 2) sosiaaliturvamaksujen “automaatioveron” poisto.

Nykyisessä talouden nopeassa sykkeessä monia asia vanhenee ennen aikojaan. Moderni tuotantokone “vanhenee”, kun uusi tekniikka, kilpaileva tuotantomenetelmä, korvaava tuote tai katoava asiakas asian niin hoitaa. Seinät ja toimistotyökalut ovat usein vielä ongelmallisempia. Kaikilla näillä on käyttöä vain, jos tuotteella on ostajia.

Nyt esimerkiksi Suomen konepajoilla on yhtä vanha kalusto kuin Saksassa 1990-luvun alussa. Silloin Saksa menetti kilpailukykynsä ja sanotaan, että 30 000 teollista perheyritystä ajautui konkurssiin. Ratkaisuna investointiongelmaan olisi mahdollistaa yrityksen investoinnit nykyistä huomattavasti joustavammin.

Nyt koneista saa poistaa enintään 25 %, tehdasrakennuksista 7 % ja konttorirakennuksista 4 % jäännösarvosta. Näin matalat poisto-oikeudet eivät ole oikeassa suhteessa riskiin. Siksi yrittäjä välttää riskin ottamista näillä ehdoilla. Ehdotukseni on, että vapaammat poisto-oikeudet otetaan avoimeen tarkasteluun.

Toiseksi Suomessa kuulee edelleenkin väitteitä, että investointi koneeseen merkitsee vähemmän työvoiman tarvetta. Vanha “automaatiovero” on olemassa esimerkiksi porrastettujen Sotu-maksujen muodossa. Nykyisin sosiaaliturvamaksut on jaettu yritysten investointimäärän mukaan kolmeen luokkaan: 2,771 %, 4,971 % ja 5,871 %.

Koko ajattelumalli on täysin vanhentunut ja ristiriitainen suhteessa ajatukseen, että Suomeen toivottaisiin investointeja. Viesti on se, että mikäli investoit, joudut maksamaan enemmän sosiaaliturvamaksuja. Nykyisin uudet investoinnit Suomeen lisäävät samalla työllisyyttä. Siksi ehdotankin, että myös sosiaaliturvamaksuihin liittyvät vääristymät korjataan.

Harri Jaskari
kansanedustaja (kok)