Tarvitsemme paluun tulevaisuuteen

>TARVITSEMME PALUUN TULEVAISUUTEEN
(Artikkeli Pirkanmaan Sanomat 11.11.2010)

Viimeisimpien asennetutkimusten mukaan Suomi on palautumassa hyvää vauhtia takaisin kohti Impivaaraa. Ihmisten asenteet ovat käpertyneet sisäänpäin ja uudet asiat tuntuvat uhkaavilta.

Vaikka talouden taantumassa kaikkien asenteiden tiukentuminen on luonnollinen ilmiö, se ei lupaa hyvää Suomen menestymiselle tulevaisuudessa. Paikallaan pysyen menetämme suurimmalla varmuudella kaiken sen hyvän yhteiskunnassamme, jota aikaisemmat sukupolvet on otsa hiessä hankkineet.

Minä kieltäydyn taantumasta impivaaralaiseksi ja toivon, että mahdollisimman moni muukin suomalainen päättää tehdä samoin. Hyvinvointi tarvitsee jatkuvaa luovuutta ja uudistumista. Luovuus puolestaan tarvitsee rohkeutta, avoimuutta, halua ja kykyä riskinottoon ja myös suvaitsevaisuutta. Suomesta on saatava taas innostunut pilottiyhteiskunta, joka haluaa olla maailmassa ykkönen.

Mitä uutta yhteiskunnan toimesta meillä sitten tarvitaan? Suurin kysymys on asennemuutos. Iloitaan ihmisten onnistumisista ja hyväksytään epäonnistumiset. Nyt voisimme päättää, että elämässään taloudellisesti onnistuneiden kadehtiminen lopetetaan ja ajatellaan, että onnistuessaan he maksavat myös määrällisesti enemmän veroja ja osallistuvat suurella panoksella hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen.

Toiseksi voisimme päättää, että myös yrityksessään epäonnistuneita kehutaan. Nostetaan yrittävä ja ideoiva ihminen sille jalustalle, jolle hän kuuluu – oli sitten onnistunut tai ei. Yritystoimintaa suunnitteleville kerrotaan, että onnistuminen on myös palkitsevaa. Kun toteutat omaa yritystoimintaa, verotuksesi on alempi kuin palkansaajilla. Tämä siksi, että laitat myös oman taloudellisen riskin yritykseen ja sinun pitää saada yrityksestä varat myös eläkepäivillesi. Valtio voisi kannustavan verotuksen lisäksi laittaa myös yrittäjien sosiaaliturvan parempaan kuntoon.

Tosi palkitseva malli yrittäjälle tulisi luoda silloin, kun hän päättää palkata ensimmäisen vieraan työntekijän yritykseensä. Mikäli kaikki yksinyrittäjät päättäisivät palkata ensimmäisen työntekijänsä, syntyisi Suomeen 70 000 uutta työpaikkaa. Olemme miettimässä vakuutusyhtiöiden kanssa mallia yrittäjille, joka pienentäisi maksutaakkaa, mikäli ensimmäinen rekrytointi epäonnistuu. Valtio voisi miettiä omaa panostustaan näissä talkoissa.

Oppositio on tehnyt välikysymyksen suomalaisen työn puolesta. Siellä todennäköisesti vaaditaan kurkkutorvi suorana lisää työllisyysmäärärahoja ja yksinkertaistetaan asioita. Pahimmassa tapauksessa samalla vaaditaan yrittäjille, uusien asioiden ideoijille ja työllistäjille korkeampia veroja. Mitä jos sen sijaan parannettaisiin työllistämisen edellytyksiä eli puhuttaisiin ihan työhön liittyvistä peruskysymyksistä. Nyt tarvitaan samanlainen yhteiskunnan suunnanmuutos, millä irtauduttiin 1990-luvun lamasta.

Harri Jaskari

kansanedustaja, kok