Rakentavaa työ- ja elinkeinopolitiikkaa etsimässä

RAKENTAVAA TYÖ- JA ELÄKEPOLITIIKKAA ETSIMÄSSÄ
(Mielipidekirjoitus julkaistu aamulehdessä 11.3.2009)

Eläkeikäkysymyksessä retoriikka on viime päivinä mennyt sisällön ohitse. Enää ei ole tärkeää mitä sanotaan ja miksi ollaan tiettyä mieltä, vaan se, kuka sanoo. Poliitikot ja erilaiset etujärjestöt ja niiden nokkamiehet ovat nähneet mahdollisuutensa profiilinsa kohottamiseen. Kuvaavaa tiedotussodassa ja mielikuvissa oli muutama päivä sitten tehty tutkimus, jossa nykyiset eläkeläiset vastustavat kiivaasti eläkeiän nostoa. Samalla eläkkeensaajat vastustavat sitä, että heidän eläkkeensä saataisiin maksettua kunnialla.

Tosiasia on, että emme pysty maksamaan tulevaisuudessa eläkkeitä ilman, että huomattavasti suurempi joukko ihmisiä on töissä. Tämä kuulostaa oudolta nykyisessä ilmapiirissä, jossa ihmisiä joudutaan lomauttamaan ja jopa irtisanomaan. Uskoakseni tämä taloustilanne ei kuitenkaan jatku vuosikymmeniä, vaan jossain vaiheessa näemme taas positiivisemman tulevaisuuden. Ikärakenteen ongelmat meillä on kuitenkin jäljellä myös nousukaudella.

Tänä päivänä meillä on 100 työikäistä kohden 50 eläkkeensaajaa ja lasta. Työikäisistä meillä on kuitenkin töissä vain seitsemän henkilöä kymmenestä. Viimeisen 10 vuoden aikana Suomen työmarkkinoille tuli 100 000 uutta työikäistä. Seuraavan 10 vuoden aikana työmarkkinoilta poistuu 200 000 työikäistä. Jo vuonna 2020 Suomen huoltosuhde on EU-maiden heikoin. Vuonna 2030 meillä on 75 eläkkeensaajaa ja lasta 100 työikäistä kohden. Silloin työllisyysasteen on oltava paljon nykyistä korkeampi. Näiden tosiasioiden kanssa me nyt pelaamme.

Työpaikoilta ollaan myös terveydellisten syiden takia yllättävän paljon poissa. Kansaneläkelaitoksen korvaamia sairaus poissaolopäiviä oli vuonna 2007 yli 13 miljoonaa. Tämä merkitsee suunnilleen sitä, että työllisestä työvoimasta on koko vuoden sairaana yli 60 000 henkilöä. Kela kuitenkin alkaa korvata poissaoloja vasta, kun ihminen on yli 9 päivää sairaana. Voin vain kauhulla kuvitella, paljonko ihmiset ovat sairauksien takia poissa työpaikalta, kun mukaan lasketaan lyhyemmät sairaus poissaolot – ja se ei varmastikaan ole näiden ihmisten vika.

Miksi ihmiset inhoavat olla töissä? Miksi niin paljon odotetaan eläkkeelle pääsyä? Työn ja työolojen pitäisi ylläpitää ja edistää terveyttä, ei heikentää sitä. Positiivinen työyhteisön henki, uuden oppiminen, kaikkien kannalta joustavat työaikaratkaisut, työn organisointi, työterveyshuolto, kuntoutus ja ikäjohtaminen ovat tärkeitä tekijöitä, jotta ihmiset viihtyvät töissä pidempään. Työn jälkeen pitäisi olla aikaa myös perheelle ja muulle elämälle. Positiivinen työntekijä on myös parempi työntekijä. Samalla työntekijöiden pitää kuitenkin kantaa oman vastuunsa – työpaikoilla ei voi olla ainoastaan kivaa.

Mielestäni työllisyysasteen ja eläkeiän nosto lähtee positiivisista asioista, ei keppipolitiikasta. Työpaikoilla tehdään tulevaisuus, mutta yhteiskunta voi omilla toimillaan tukea eläkeiän myöhentämistä. Hyvä uudistus oli esimerkiksi se, että viimeisistä työvuosista eläkekertymä on prosentuaalisesti moninkertainen. Kun jaksaa työssä yli 63 ikävuoden jälkeen, eläkekertymän prosentti nousee 1,9 %:sta peräti 4,5 %:iin.

Tekisin vielä yhden uuden porkkanaesityksen. Ainakin tietty osa nykyisistä eläkkeensaajista haluaisi osallistua työelämään ja heillä on paljon arvokasta tietoa pääkopassaan. Saksassa työtulot ja eläketulot verotetaan erikseen. Eläketulo on vuosien varrella ansaittua ja se olisi omassa ryhmässään verotettua. Mikäli eläkeläisenä haluaisi vielä tehdä töitä, verotus alkaisi valtionverotuksessa taas nollasta. Eriytetyn verotuksen piiriin voisi päästä vaikka 65- tai 67-vuotiaana. Tämäkin voisi olla yksi merkittävä keino kohottaa työllisyysastetta tulevaisuudessa.

Harri Jaskari
kansanedustaja (Kok.)