Onko yliopistouudistus sittenkin mahdollisuus?

ONKO YLIOPISTOUUDISTUS SITTENKIN MAHDOLLISUUS?
Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 26.5.2008

Eduskunta keskusteli tällä viikolla vilkkaasti meneillään olevasta historiallisesta yliopistouudistuksesta välikysymyksen yhteydessä. Väittelyssä keskustelu aaltoili laidasta laitaan ja perusteluja kuultiin runsaasti puolesta ja vastaan. Hyvin harva väittelijä kuitenkin antoi vastauksia ydinkysymykseen eli siihen, miksi yliopistouudistus tehdään?

Muualla maailmassa ja Euroopassa yliopistoja on jo vuosia kehitetty huippututkimuksen, opetuksen ja innovoinnin näkökulmasta. Tunnettua ja tunnustettua on, ett’ uuden luomiseen liittyy aina riittävien henkisten ja rahallisten resurssien olemassaolo ja autonomisuus, mahdollisuus tehdä arvovapaata tutkimusta luovassa ilmapiirissä, ei byrokratian hengessä.

Suomessa yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen laatua on viime vuosina koko ajan nakertanut opettajien määrän väheneminen suhteessa opiskelijamääriin. Maailman huippuyliopistoissa viittä opiskelijaa kohti on yksi opettaja, meillä yksi opettaja saa opetettavakseen keskimäärin 20 opiskelijaa. Suomen yliopistoja ei ole näkynyt maailman kärkiyliopistojen listoilla.

Vuosikausia yliopistot ovat myös valittaneet, että ne toimivat tiukasti Opetusministeriön liekanarussa. Opetusministeriö on laittanut rahoituksen perustaksi valmistuneiden maisterien ja tohtorin määrät ja osaksi unohtanut laadun merkityksen. Yliopistoista on tullut maisteri- ja tohtoritehtaita. Kolmas suuri kritiikki on ollut yliopistojen pätkätyöt. Pitkäjänteisen tutkimuksen tekeminen on usein ollut lähes mahdotonta, koska puolet työajasta on mennyt uusien rahoitushakemusten tekemiseen.

Parantaako yliopistouudistus sitten mitään näistä selvistä ongelmakohdista? Mielestäni siihen on ainakin varsin hyvä mahdollisuus. Ensinnäkin Yliopistot ovat saamassa lisää rahoitusta. Palkankorotukset ja vuokrat korvataan täysimääräisesti ja tuottavuusohjelman vähennystenkin jälkeen lisärahaa on tänä vuonna tulossa 26 miljoonaa euroa. Olen sitä mieltä, että lisäraha pitäisi olla huomattavasti suurempi ja seuraavan kerran tätä pyritään hoitamaan elokuun budjettiriihessä. Valtion kiinteistö- ja muun omaisuuden siirto yliopistoille mahdollistaa puolestaan halvemmat omat vuokrat ja suuremmat pääomatulot.

Lisää rahaa toivotaan myös uusien kannustimien avulla. Mikäli yksityinen sektori rahoittaa yliopistoa, valtio laittaa vastineeksi omaa rahaa. Tämä raha ei ole keneltäkään pois, vaan aito kannustin lisärahan hankkimiseen. Ja niille yliopistoille, joiden on vaikeampi hankkia yksityistä rahoitusta, valtio lupaa erillisiä finanssisijoituksia.

Suuremmat raha-autonomian lisäksi myös muu autonomia on yliopistoissa aidosti lisääntymässä. Sisaret ja veljet vasemmistopuolueista ovat sanoneet, että nyt siirrytään valtion vallasta yritysten valtaan. Tästä ei ole kuitenkaan kysymys. Yliopistojen hallituksiin tulee aina enemmistö jäsenistä tiedettä lähellä olevista tahoista. Opetusta ja tutkimusta koskevissa asioissa päätöksenteko toteutuu yliopistojen sisällä akateemisen itsehallinnon mukaisesti.

Autonomia avulla yliopistot voivat uudistaa henkilöstöpolitiikkansa. Työsopimussuhteinen henkilöstö saa joustavammat mahdollisuudet siirtyä tehtävissään eteenpäin ja edistää uraansa. Parempi rahoituspohja mahdollistaa myös sen, että opettajat voivat jatkossa keskittyä nykyistä paremmin itse opetustyöhön sen sijaan, että he joutuisivat jatkuvasti anomaan rahoitusta eri lähteistä, kuten nykyisin

Uskon, että mikäli meillä ei olisi lähdetty uudistusten tielle, suomalaisten yliopistojen olisivat edelleen taantuneet verrattuna muihin maihin. Aina silloin kun jossain luodaan jotain uutta ja rohkeaa, kuuluu kritiikkiä ja esiintyy muutosvastarintaa. Vaikka on inhimillistä, että suuret muutokset saavat aikaan suuria tunteita, ei tarpeellisia uudistuksia pidä jättää niiden vuoksi tekemättä. Pirkanmaalla pitää nyt tarttua näiden uudistuksen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok