Onko ajatus kadonnut verokeskustelussa

Onko ajatus kadonnut verokeskustelussa
Mielipidekirjoitus Aamulehti 12.9.2009

Viime päivinä valtion kassaa vartioivat virkamiehet ovat ottaneet yliotteen verokeskustelussa. Näkökulma on ollut sen mukainen – valtiolle on saatava lisää rahaa lähes keinolla millä hyvänsä velkataakan kattamiseksi. Poliitikot ovat tyytyneet seuraamaan tilannetta ja sanoneet, että kommentoinnin aika on vasta sitten, kun Martti Hetemäen työryhmän raportti on valmis.

Mielestäni myös poliitikkojen on syytä ottaa kantaa tiettyihin periaatteellisiin asioihin jo prosessin kuluessa. Viime päivien painotuksissa on tyystin unohtunut se tosiasia, että verotus ei ole vain rahojen keräämistä julkiselle sektorille ja siten hyvinvointiyhteiskunnan turvaamista. Verotukselle on ratkaiseva vaikutus ihmisten käyttäytymiseen ja yhteiskunnan dynaamisuuteen. On olemassa monia esimerkkejä siitä, että alempi verotaso on tuottanut enemmän verotuloja valtiolle ja kunnille.

Muutamassa ajankohtaisessa ehdotuksessa on tyydytty vain hyvin kapea-alaiseen ajatteluun. Ensinnäkin virkamiehet haluavat poistaa asuntolainojen verovähennysoikeuden. Suomessa on varmasti ainakin pari miljoonaa ihmistä, jotka ovat miettineet oman taloutensa ja elämänsä suurimman investoinnin, oman asunnon, sen varaan, että vuosittaisessa verotuksessa voivat vähentää asuntolainojen korot. Halutaanko romuttaa näiden ihmisten talous?

Toisaalta myös yhteiskunta on vuosikymmeniä halunnut tukea omistusasumista. Ilman suurempia tutkimuksiakin on varmasti aika selvää, että omasta kodistaan ihmiset pitävät useimmiten parempaa huolta kuin vuokrakodista. Samalla pidetään tarkempaa huolta myös lähiympäristöstä.

Ehdotus kotitalousvähennyksen poistamisesta on toinen kapea-alainen idea. Nyt vihdoin on saatu kotitalousvähennys toimimaan, joskin ikäviä väärinkäytöksiäkin on tullut ilmi. Varmaan kaikille on tullut kuitenkin selväksi, että kotitalousvähennys on tuonut kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Samalla harmaata taloutta on saatu vähennettyä. Kotitalousvähennystä myönnetään myös monista sellaisista palveluista, jotka auttavat vanhusta pärjäämään kotona. Voi vain arvailla, kuinka kalliiksi yhteiskunnalle tulisi se, että kaikki palvelun avulla kotona selviytyvät vanhukset siirrettäisiin laitoshoitoon.

Yrittäjät on taas haluttu leimata ahneiksi oman edun tavoittelijoiksi, jotka ottavat verovapaita osinkoja, unohtaen että yritys on niistä jo kerran veron maksanut. Koska olen itsekin yrittäjänä toiminut, tiedän kuinka vaikeaa on saada yhtään plussaa tuloslaskelman viimeisen viivan alle. Nykyisinkin olen mukana yrityksessä, joka työllistää jo parikymmentä henkilöä. Viime vuodet on haluttu pitää yritystä innolla elävänä ja työllistää ihmisiä, ilman minkäänlaista omaa tuloa. Riski on tietysti se, että menettääkö kaiken sijoittamansa pääoman ja jopa vakuutena olevan asunnon, vai voiko parhaassa tapauksessa saada jopa sijoittamaansa enemmän takaisin. Mielestäni tätä riskinottoa pitää palkita – ei haukkua yrittäjiä riistäjiksi.

Uskon kyllä uudistuksia esittäneiden virkamiesten tavoin verotuksen yksinkertaistamisen tarpeeseen. Yksinkertaistaminen pitäisi kuitenkin lähteä sieltäpäin, joissa monimutkaisuus ei kannusta ihmisiä aktiivisuuteen. Vieläkin osa ihmistä joutuu miettimään sitä, kannattaako taloudellisesti ottaa vastaan lyhytaikaista työtä, koska samalla menettää sosiaalietuudet. Aloitetaan verotuksen yksinkertaistaminen kannusloukkujen purkamisella, ei koskemalla kotitalousvähennykseen tai asuntolainojen korkojen verovähennysoikeuteen.

Harri Jaskari
kansanedustaja Kok.