Miten työ syntyy?

MITEN TYÖ SYNTYY
Kolumni Pirkanmaan sanomissa 4.2.2010

Keskustelu työpaikkojen luomisesta ja säilyttämisestä kiihtyy samaan tahtiin työttömyyden kasvaessa. Ikävä piirre keskustelussa on se, että useimmiten sävy on syyttelevä ja vastakkainasettelua lisäävä. Sen sijaan rakentavia ehdotuksia on ollut yllättävän vähän.

Laman aikana on pyritty nopeilla ratkaisuilla välttämään massatyöttömyyden syntyminen. Tässä onkin onnistettu suhteellisen hyvin. Onneksi edellisessä lamassa tehtiin sellainen yritysten verouudistus, joka kannusti yrityksiä vahvistamaan omaa tasettaan. Yrityksissä näitä puskureita on nyt syöty ja pyritty viimeiseen asti pitämään kiinni omasta henkilöstöstä.

Yhteiskunta on puolestaan pyrkinyt ottamaan edellisestä lamasta oppia siinä, että ihmiset eivät jäisi ihan oman onnensa nojaa, vaan työpaikan menettämisen jälkeen pääsisi mahdollisimman nopeasti toisiin töihin tai koulutukseen. Kaikki tietävät, että asioiden pitkittyessä ne yleensä myös mutkistuvat. Aktiivitoimenpiteiden seurauksena valtio on velkaantunut vuodessa yli 13 miljardia euroa.

Viime aikoina suuri kysymys on ollut nuorten nopeasti kasvava työttömyys. Emme saa taas menettää nuorta ikäluokkaa, kuten osittain tapahtui 1990-luvun lamassa. Toinen suuri menettäjä 1990-luvulla olivat yrittäjät. Monet elämäntyönsä menettäneet yrittäjät ovat maksaneet velkojaan näihin päiviin asti. Samalla kadotimme suuren määrän valtavan hyvää yrittäjäpotentiaalia.

Taantuman nopeat toimenpiteet eivät ole kuitenkaan sama asia kuin rakenteellisesti terve yhteiskunta. Juuri tästä asiasta olen tällä hetkellä huolissani. Näyttää siltä, että poliittisessa keskustelussa on unohdettu mistä työ syntyy.

Kannustamisen sijasta tällä hetkellä poliittinen vasemmisto on asettanut syntipukiksi yrittäjät, jotka kuulemma nostavat ”verovapaista” osinkoja samanaikaisesti kuin muu väestö raataa niska limassa maksaen samalla korkeita veroja.

Samalla unohdetaan lahjakkaasti se, että yrittäjä on usein sama kuin yritys. Sattumoisin yritys (lue yrittäjä) maksaa jo 26 prosentin yhteisöveron jokaisesta viimeisen viivan alle jääneestä eurosta, mikäli voittoa on pystytty tekemään. Samalla yrittäjä on saattanut pitää leivässä myös muutamia kymmeniä muita suomalaisia perheitä.

Toivoisin, että nyt lähdettäisiin poliittisessa päätöksissä aivan toiselta pohjalta, siitä dynamiikasta, miten työpaikkoja luodaan ja miten niitä säilytetään. Ensinäkin pitäisi tunnustaa yrittäjyyden merkitys työpaikkojen luomisessa ja säilyttämisessä käytännössä, korupuheiden sijasta.

Politiikassa tämä merkitsee muutamien asioiden hyväksymistä. Ensinnäkin koska yrittäjyys on aina riski, myös kannusteet pitää olla kohdallaan. Riskin takia yrittäjien verotus pitää olla kohtuullisella tasolla ja siksi yritys- ja yrittäjien verotuksen tasoa pitää mieluummin laskea kuin nostaa.

Toiseksi pitää tukea enemmän onnistumista kuin halveksia epäonnistumista. Tällä hetkellä Suomessa pelätään enemmän epäonnistumista kuin uskotaan onnistumiseen. Epäonnistumisen leima on monen rehdin yrittäjän otsassa viime laman jäljiltä – ja samalla into yrittämiseen on hiipunut. Onnistuneita yrittäjiä puolestaan kadehditaan, joten sekään ei kannusta yrittämään.

Yritystoiminnan epäonnistumisen varalle on saatava aikaan laki henkilökohtaisesta konkurssista. Henkilökohtaisessa konkurssissa yrittäjä menettäisi siihen mennessä hankkimansa varallisuuden, mutta vapautuisi velkavastuusta ja voisi aloittaa uudelleen puhtaalta pöydältä. Kolmanneksi yrittäjien sosiaaliturvaa on nopeasti kehitettävä lähemmäksi palkansaajien tasoa.

Kunhan nämäkin asiat saadaan kuntoon tämän hallituksen aikana, rakennuspuut terveelle ja yrittävälle yhteiskunnalle on saatu luotua nykyistä paremmalle perustalle.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok