Miten käy Euroopan ja Suomen? (PS 29.9.2011)

MITEN KÄY EUROOPAN JA SUOMEN?
Kolumni Pirkanmaan sanomissa 29.9.2011

Monet suomalaiset eivät vielä tiedosta, kuinka veitsenterällä ollaan kansainvälisessä taloudessa ja kuinka radikaalisti nopeat muutokset saattavat vaikuttaa Suomeen. Koko Eurooppa ja USA on saatu pidettyä suhteellisen rauhallisena velkaelvytyksellä – Kreikan protesteja lukuun ottamatta. Nyt juuri kellään ei ole enää varaa elvyttää.

Viimeisin vuoden 2008-2009 lama aiheutti Suomelle noin 8 prosentin pudotuksen bruttokansantuotteessa. Suomen valtio velkaantui kymmeniä miljardeja, jotta maamme työttömyysaste saatiin pidettyä kohtuullisissa rajoissa. Mahdollisessa Kreikan romahduksessa ennusteet myös muulle Euroopalle ovat olleet paljon synkemmät. Euroopan taloudellisesti vahvojen maiden (mukaan luettuna Suomi) bruttokansantuotteen pudotus on arveltu olevan 25 prosenttia ja Etelä-Euroopan maiden pudotus jopa 50 prosenttia.

Eipä ole vanha talouden veturi eli USA myöskään kovin vahvoilla. USA työttömyysluvut ovat vuosikymmeniin korkeimmalla tasolla (9,1 prosenttia). Arviolta 15 prosenttia amerikkalaisista elää tänään suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Tämä on 46 miljoonaa amerikkalaista. Maailman dynaamisin valtio etsii selvästi itseään ja uutta kasvua.

Tietynlaisia valopilkkuja löytyy lähinnä Aasiasta. Kun muualla maailmassa on nähty miinusmerkkistä talouskasvua, Aasia porskuttaa heikoimpinakin vuosina 2-4 prosentin talouskasvussa. Kiina on tietysti veturi. Vielä vuonna 2001 arvioitiin taloustutkijoiden keskuudessa, että Kiinan kansantalouden koko ohittaa USA:n kansantalouden vuonna 2038. Nykyisen arvion mukaan Kiinan kansantalous tavoittaa USA:n jo vuonna 2020.

Nyt Suomessa tunnutaan puhuvaan vaan velasta ja valtiontaloudesta. Unohdetaan lähes tyystin se, mitäs valtiontalous muodostuu – eli ihmisistä ja heidän päätöksistään. Itse ehdottaisin, että taas palattaisiin yhteiskunnan perusasioihin eli siihen, mikä saa ihmiset tekemään työtä ja yrittämään. Osaaminen, innostus, yrittäminen ja työ ovat niitä asioita, joilla myös valtiontalous saadaan takaisin oikealle uralle. Samalla alettaisiin keskustella mahdollisuuksista uhkien sijaan.

Suomalaiselle osaamiselle kyllä löytyy käyttöä, mikäli itse siihen uskotaan. Yksi mahdollisuus on heti nurkan takana. Pietari oli toiseksi suurin suomalaiskaupunki jo vuonna 1882. Pietarissa oli silloin 24 000 suomalaista kun Helsingissä oli asukkaita 43 000. Läntiset ideat tulivat tuolloin Suomeen Pietarin kautta. Mielestäni Pietari pitäisi taas nähdä huikeana mahdollisuutena suomalaiselle. Kuten paavi ja Putin sanoivat vähän aikaa sitten: Pietari ei ole enää Venäjän ikkuna länteen, vaan lännen ikkuna Venäjälle.

Esimerkiksi Singapore on ottanut merkittävän välittäjän roolin läntisten teollisuusmaiden ja kasvavien Kaakkois-Aasian tiikereiden välillä. Maassa on tutut länsimaiset toimintatavat yhdistettynä sopivaan ripaukseen itämaista osaamista ja perinnettä. Pitäisikö Suomen toimia paljon nykyistä aktiivisemmin lännen ja idän rajamaastossa ja ottaa sama rooli kuin mikä Singaporella on jo Kaakkois-Aasiassa? Perustetaan vaikka aivan uudenlainen erityistalousalue Suomen ja Venäjän rajalle ja yhdistetään Pietarin ja Suomen osaaminen monella uudella foorumilla. Pietarissa onkin jo 98 yliopistoa ja yli 200 000 tutkijan yhteisö. Kaupungissa on myös enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä kuin missään muualla Venäjällä.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok