Maalaisjärkistä energia- ja ilmastopolitiikkaa

MAALAISJÄRKISTÄ ENERGIA- JA ILMASTOPOLITIIKKAA
Pirkanmaan sanomat 10.9.2009

Suomessa syksyn merkittäväksi puheenaiheeksi on nousemassa maamme tuleva energia- ja ilmastopolitiikka. Viime päivinä asiasta on saatu jo esimakua. Kiistely tulevien ydinvoimaloiden määrästä on hyvä esimerkki. Tunnelmaa sähköistää myös joulukuussa pidettävä Kööpenhaminan ilmastokokous, jossa pyritään estämään katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen.

Maailman on todellakin päätettävä, miten ilmastoa ja ympäristöä pystytään suojelemaan nykyistä paremmin, miten energiaa tuotetaan nykyistä puhtaammin ja miten tehokkaasti energiaa käytetään – ja myös säästetään. Talouslama näyttää viime kuukausien aikana ikävästi vievän näitä asioita taka-alalle ja eri maiden itsekkyys on lisääntynyt, mutta vähitellen on taas syytä palata päiväjärjestykseen.

Meidän on Suomessa saavutettava omat haasteelliset ilmasto- ja uusiutuvan energian tavoitteemme, mutta aitoa maalaisjärkeä käyttäen. Nyt jokaisen energiajärjestelmän lobbaajat ovat myös kansanedustajien kimpussa. Tietoa on hyvä saada, mutta sitten on tehtävä saadun tiedon perusteella järkeviä ja kauaskantoisia päätöksiä.

Yksi merkittävä perusta päätöksenteossa on oltava Suomen energiaomavaraisuus. Tällä hetkellä maamme huippukulutuksen aikana, eli kylminä talvihetkinä, joudumme tuomaan neljäsosan käyttämästämme sähköstä ulkomailta. Sähkön tullessa niukkuushyödykkeeksi emme enää pysty ostamaan tarvettamme ulkomailta. Näin on käynyt jo parina talvena. Siksi riittävä oma energian tuotanto on turvattava.

Koska ilmastovaatimusten takia meidän on samanaikaisesti ajettava alas hiilivoimaloita, omavaraisuusvaatimukseen kattamiseksi yksi uusi ydinvoimala ei riitä. Ydinvoima on sitä perusvoimaa, joka tuottaa sähköä ympäri vuorokauden ja ympäri vuoden.

Siksi keskustelu siitä, onko yksi vai useampi uusi ydinvoimalalupa tarpeen, on hiukan tosiasioiden piilottamista. Vai haluammeko jatkossakin olla tuontiriippuvaisia energiasta? Lisäksi ydinvoima näyttää olevan ainut energiamuoto (vesivoiman lisäksi), joka ei halua tukirahoja valtion nopeasti hupenevasta kassasta. En myöskään usko, että laman aikana laskuun kääntynyt sähkönkulutuksemme olisi mikään pysyvä ilmiö.

Toinen energia- ja ilmastopoliittisen päätöksenteon perusta on monipuolinen energiatuotanto. Monipuolisuus on myös turvallisuutta. Samoin olemme sitoutuneet uusiutuvien energialähteiden kasvattamiseen. Tällä hetkellä Suomi tuottaa 28% sähköstään uusiutuvilla ja ilmastosopimusten mukaan vaatimus on nostaa se 38 prosenttiin.

Uusiutuvien energialähteiden osalta uskomme nyt todella lujasti tuulivoimaan ja olemme valmiit tukemaan tätä energiatuotannon muotoa avokätisesti valtion toimesta syöttötariffilla. Hyvä näin, koska tuulivoimateknologiasta voi tulla maamme uusi vientivaltti. Uskon myös pientuulivoimaloihin, joiden avulla entistä useampi pystyy tuottamaan ainakin osan energiakulutuksestaan itse.

Mutta miten voisimme ottaa huomioon nykyistä paremmin myös muut uusiutuvat energiatuotantomuodot? Monipuolista potentiaalia löytyy esimerkiksi bioenergiasta – ja samalla runsaasti uusia potentiaalisia työpaikkoja Suomen maaseudulle. Talousmetsien puut pitäisi pyrkiä aina jalostamaan mahdollisimman pitkälle, mutta osa puusta jäisi silloinkin energiapuuksi. Riittävätkö nykyiset tukimuodot vai pitäisikö sittenkin esimerkiksi sahateollisuuden ja joillekin muille biopuolen energiatuotannolle miettiä omaa markkinaehtoista syöttötariffia?

Kolmas tulevaisuuden suuri mahdollisuus on maailmanluokan energiatehokkuus. Uudet energiatehokkuusratkaisut antavat mahdollisuuden huomattavaan energiasäästöön. Uudella konekannalla teollisuus saattaisi säästää jopa 40% sähkön kulutuksesta ja tätä uudistumista voisi tukea vapailla poisto-oikeuksilla.

Rakennusten osalta olemme päässeet jopa passiivienergiataloihin, jotka pääosin tuottavat oman energiatarpeensa. Lamatoimina olemme jo tukemassa talojen energiatehokkuusinvestointeja. Yksittäisiä ihmisiä ohjaisi energiansäätöinvestointeihin esimerkiksi merkittävä kotitalousvähennyksen korotus niiden hankintojen osalta, jotka liittyvät energiatehokkuuteen. Näissä teknologioissa Suomi voisi olla tulevaisuudessa merkittävä toimija ja uusien innovaatioiden viejä, mikäli myös yhteiskunta osaa suunnata omat panostuksensa oikein.

Harri Jaskari
kansanedustaja (kok.)