Maailma täynnä mahdollisuuksia

Maailma täynnä mahdollisuuksia
Nettikolumni julkaistu 17.4.2009 Yle Tampereenradion sivuilla)

Viime viikolla olin työmatkalla muutaman päivän sekä Venäjän Siperiassa että Kaakkois-Aasiassa. Silmiinpistävää molemmissa paikoissa oli vahva usko tulevaisuuteen, vaikka kaikki olivatkin enemmän tai vähemmän taloudellisen taantuman kourissa. Samalla tulevaisuutta tehtiin todella hartiavoimin, siitä ei vain puhuttu.

Uralilla sijaitseva Jekaterinburg oli muutaman vuoden jäljessä meidän kehitysasteesta, mutta kovaa vauhtia kirimässä meidän ohitse vahvojen öljy- ja kaasureserviensä turvin. Jekaterinburgissa tulevaisuuden alana nähtiin nanoteknologia, jossa onkin saavutettavissa lukemattomia kaupallisia sovellutuksia.

Taipeissa puolestaan uskottiin uuteen energia- ja ympäristöteknologiaan. Maassa haikailtiin jo vahvasti sähköautojen perään ja uskottiin, että tulevaisuudessa aurinkoenergiaratkaisut korvaavat fossiiliset polttoaineet.

Mielenkiintoinen näkökulma oli esimerkiksi se, että sähköautot voisivat toimia vesivoiman tavoin säätövoimana. Yöllä kun sähkön tarve on alhaisempi, autojen akut ladataan. Päivällä sähkön kulutuksen kasvaessa autot voivat puolestaan luovuttaa sähköä vaikka työpaikkojen parkkipaikoilla.

Matkan jälkeen minulle tuli vahva tunne siitä, että koko Eurooppa ja Suomi siinä mukana haluavat lähinnä suojella nykyistä hyvinvointia. Turvaudutaan nykyisyyteen ja historiaan, mutta ei uskalleta katsoa rohkeasti tulevaisuuteen.

Myös Suomessa vahvan elvytyspolitiikan aikana on tullut mieleen, kohdistammeko liian paljon panoksia aivan tämän päivän asioihin? Sen sijaan olisi kenties syytä miettiä, mitä rakenteellisia talouden uudistuksia elvytysrahoilla voisimme saada aikaan.

Paikallistasolla Tampereella meitä vaivaa sama ”menneisyysongelma”. Puhutaan esimerkiksi senioripalveluissa Koukkuniemestä sen sijaan, että mietittäisiin ja kokeiltaisiin uusia paremman palvelun toimintatapoja. Rakennamme perinteisesti vaikka voisimme tehdä uusi ekotaloja. Emme uskalla lähteä toteuttamaan uutta ennakkoluulotonta kaupunkiseudun liikennejärjestelmää. Kuitenkin samalla tiedostamme, että uudet ja ennakkoluulottomat tuote- ja palvelukonseptit voivat olla tulevaisuuden vientivaltteja. Jossain niitä on kuitenkin ensimmäisen kerran kokeiltava.

Maailmalla on paljon merkkejä ”heikoista positiivisista signaaleista”. Japanilaiset autonvalmistajat ovat edelläkävijöitä hybridiautoissa ja nyt myös sähköautomarkkinoilla – toisin kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Uskon, että kymmenen vuoden sisällä moni meistä ajaa sähköautolla.

Ruotsi on puolestaan edelläkävijä esimerkiksi asuntojen energiatehokkuudessa ja lämmitysjärjestelmissä. Aurinkoenergiaa käytetään asuntojen energialähteinä kymmenkertaisesti verrattuna Suomeen, samoin energiatehokkaita lämpöpumppuja. Samalla Ruotsiin on syntynyt vahva lämpöpumpputeollisuus. Tanska on puolestaan meitä edellä tuulivoimateknologiassa ja Saksa aurinkosähkön hyödyntämisessä.

Jo nyt ympäristöalan liikevaihto on maailmalla kasvanut keskimäärin 15 prosenttia vuodessa. Hajautetun, puhtaan energian tuotanto, puhtaat prosessit ja teknologiat, kestävä rakentaminen ja energiatehokkuus ovat hyvin potentiaalisia aloja laman jälkeisillä maailmanmarkkinoilla. Alan maailman markkinoiden kooksi on esitetty arvioita aina 600 miljardista eurosta ylöspäin ja kasvuprosentiksi kaksinumeroisia lukuja.

Talouden taantuma pakottaa meidät miettimään asioita uudella tavalla ja samalla antaa uusia mahdollisuuksia Suomelle. Suomi on maana sopivan kokoinen, teknisesti korkeasti kehittynyt, turvallinen ja vauras maa toimimaan erityyppisten innovaatioiden kokeilu- ja esimarkkina-alueena.

Pitäisikö tulevat elvytysrahat sitoa nykyistä voimakkaammin sellaisiin hankkeisiin, jotka tukevat ympäristöystävällisiä investointeja ja luovat samalla uusia maailmalla kaupaksi käyviä ympäristötuotteita? Suomessa on korkealaatuista ympäristö- ja teknologiaosaamista, mutta kasvaako ala merkittäväksi teollisuudeksi? Nouseeko kenties jokin suomalainen yritys alan lipunkantajaksi maailmassa? Mielestäni nyt on tulevaisuuteen panostamisen aika.

Harri Jaskari
kansanedustaja (Kok)