Kuntahuutelua puolin ja toisin (PS 15.2.12)

Kuntahuutelua puolin ja toisin
Pirkanmaan Sanomat 15.2.2012

Ministeri sanoi erityisavustajalleen: minä teen nyt päätöksen, keksi sinä perustelut. Onko hallitus tietoinen, ja jos on niin mistä on. Rujo ja raju runttaus. Kysymys on pakkoliitoshankkeesta. Nyt keskitetään palvelut suuriin keskuksiin. Hallitus pitää kehyskuntia loisina. Helsingistä käsin sanellaan ja ei ole kuunneltu asiantuntijoita. Tässä muutamia makupaloja siitä vahvasta kritiikistä, jota virkamiesesitys uudesta kuntarakenteesta on saanut aikaan.

Aina joskus tulen surulliseksi politiikan sisällöttömyydestä. Tärkeintä ei ole se, miksi asioista puhutaan, vaan se, miten niistä puhutaan. Politiikka on retoriikan taidetta ja usein tärkeintä on peli, erityisesti valtapeli. Itse en ole vielä tehnyt omia lopullisia kantoja siihen, montako kuntaa Suomeen tarvitaan. Sen päätöksen olen tehnyt, että aion tutkia asian perusteellisesti ennen kuin muodostan kantani.

Kuntakarttojen tausta-aineistoksi virkamiehet ovat onnistuneet kirjoittamaan 600-sivuisen tiiliskiven. Löytyykö sieltä ensimmäisiä vastauksia päätöksenteon pohjaksi? Ensimmäinen mielenkiintoinen johtopäätös on se, että aikaisemmat kuntarakenteen uudistuspyrkimykset ovat jääneet vaillinaisiksi. Samanaikaisesti on syntynyt epätarkoituksenmukaisia ja keinotekoisia ”himmeleitä”. Nyt ilmeisesti halutaan rysäyttää asiat kerralla kuntoon.

Suuria kysymyksiä tässä uudistuksessa ovat demokratia ja talous. Suurin uudistusta ajava voima on se, että kunnat halutaan säilyttää elinvoimaisina ja omin päätöksentekoon kykenevinä. Pidän täysin käsittämättömänä ajatuksena esimerkiksi sitä, että terveydenhuolto haluttaisiin valtiollistaa. Silloinhan paikallinen päätöksenteko ja demokratia vasta kauaksi katoavatkin. Ja Norjassa tätä kokeiltiin. Sattumoisin vain terveydenhuollon menot kolminkertaistuivat. Samat veronmaksajat ne maksavat verot sekä valtiolle että kunnille. Öljyvaltio Norjalla tähän voi olla varaa, Suomella ei.

Valitettavasti jo nyt paikallinen demokratia uhkaa kadota kauas horisonttiin, Tänä päivinä kolmasosa kunnistamme on taloudellisessa kriisissä – ja ikärakenteen vanhentuminen muuttaa kriisin pysyväksi taloudelliseksi katastrofiksi. Nyt jo merkittävä osa pienistä kunnista on ulkoistanut terveydenhuollon sairaanhoitopiireille ja odottaa vain kauhunsekaisina vuosittaista laskua. Onko kysymys enää demokraattisesta päätöksenteosta, mikäli 60 prosenttia kunnan budjetista on valtuutettujen päätösvallan ulkopuolella? Suuri kysymys siten onkin toisivatko suuremmat kunnat demokratian lähemmäksi vai kauemmaksi?

 Kolmas kysymys on hallinnon ja palvelun suhde. Vasemmistoliiton kansanedustaja Martti Korhonen sanoi ajankohtaisessa kuntakeskustelussa, että Suomen hallinto on tehty 20 miljoonaiselle kansalle. Voimme siten kysyä, haluammeko me ”hallintohimmeleitä” vai parempia palveluja ihmisille? Toisaalta voi ihan perustellusti sanoa, että 100 pienemmän kunnan menot ovat vain 3 prosenttia kuntien menoista.

Uudistamisprosessissa halutaan selvästi ottaa oppia Tanskasta. Myös Tanskan kuntauudistuksessa lähdettiin siitä, että kunnat ovat aktiivisia toimijoita, jotka toteuttavat uudistuksen. Valtio piti kuitenkin itsellään vahvan toimivallan pakottamiseen siinä tapauksessa, että kunnat eivät kykenisi toteuttamaan uudistusta. Tämä ”perälauta” näytti toimivan Tanskassa, sillä Tanskan valtion ei tarvinnut käyttää omaa toimivaltaansa. Nyt onkin aidon kuntatason keskustelun paikka. Pidetään mieluummin päätöksenteko lähellä. Samalla meiltä kansanedustajilta voi vaatia, että ei enää yhtään uutta tehtävää kunnille. Rahaa valtiolta ei näihin palveluihin ainakaan ole lähivuosina tulossa.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok