Koulut tienhaarassa

Koulut tienhaarassa
Nettikolumni Yle Tampereenradio 17.11.2008

Vuosikausia Suomen koulujärjestelmää on kehuttu maailman parhaaksi. Usein kehumisen seurauksena on se, että ei huomata jatkuvasti kehittyä. Onko kehittyminen pysähtynyt myös Suomessa? Ainakin uuden yhteisöllisen koulujärjestelmän mallimaana pidetään nykyisin Tanskaa.

Syksyn aikana olemme eduskunnassa käyneet tutkijoiden kanssa runsaasti keskustelua siitä, mikä on koulujärjestelmämme tila tällä hetkellä. Keskustelua ovat aktivoineet erityisesti järkyttävät tapahtumat kouluväkivallasta Jokelassa ja Kauhajoella.

Tutkijoiden mielestä suomalaisten koulutusta on viime vuosina rakennettu tietopohjaisesti, ei arvopohjaisesti. Samanaikaisesti luokattomuuden takia yhteisöllisyys on kadonnut kouluista. Nyt elämä on yksinoppimista, ei ole otettu ollenkaan huomioon yhdessä oppimisen valtavaa potentiaalia. Tämän seurauksena on syntynyt syrjäytymistä, joka on saattanut johtaa jopa Kauhajoen ja Jokelan kaltaisiin katastrofeihin.

Narsismi ja kilpailu saattavat mennä helposti liian pitkälle. Voikin aiheellisesti kysyä, koulutammeko me nuoristamme idiootteja, jotka tietävät paljon, mutta eivät ymmärrä mitään? Ovatko arvot, identiteetit ja yhteisöt kateissa? Tuloksena on monien nuorten heikko maailmankuva ja maailmankatsomus eli tieto omasta paikasta maailmassa.

Maailmalla keskustellaan samoista asioista. Esimerkiksi USA:ssa nuorilla on käytössä oppimista tukevat kemikaalit ja pillerit. On pakko pärjätä, keinoilla millä hyvänsä. Kukaan ei ole kuitenkaan analysoinut, mitä uudet kemialliset tehoaineet aiheuttavat esimerkiksi nuorten aivoille. Aikuisiällä huippunarsismi ja ahneus ilman moraalia johtavat esimerkiksi finanssikriisin kaltaisiin seurauksiin.

Nykyisen murroksen seurauksena yhteiskunnassa puhutaan entistä enemmän hyveistä (oikeudenmukaisuus, rehellisyys, myötätunto jne.) tärkeinä onnellisuuden ja menestymisen ehtona. Työelämä arvostaa päivä päivältä enemmän sivistyneitä, omilla aivoillaan ajattelevia, mutta yhteistyöhön kykeneviä ihmisiä.

Voisimmeko siirtyä enemmän arvopohjaiseen ja yhteisölliseen oppimiseen ja voisiko Pirkanmaa olla tässä eturintamassa? Tunnustettu tosiasia on, että hyvä opettaja ei vaan kaada tietoa “kaaliin”, vaan antaa samalla lapsen kasvaa ja oivaltaa – yhdessä muiden lasten kanssa.

Esimerkiksi Steiner-kouluissa on sama luokkayhteisö ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen saakka. Luokkahenki muodostuu helpommin ja parhaimmassa tapauksessa pidemmälle oppineet auttavat jäljessä olevia – yhteisöllisesti. Samoin tärkeässä roolissa on tekemällä oppiminen ja tulee saada takaisin kouluihin.

Olemme jo miettineet ensimmäisiä askeleita ja perustamassa ns. nuorten kampusta. Tavoitteena on, että monet vapaaehtoiset tahot tulisivat mukaan koulujen uusiin yhteisöllisyysprojekteihin. Mielestäni voisimme perustaa Tampereelle myös Helsingin ja Oulun mallien mukaisesti aidon kansainvälisen koulun. Tämä toimisi mallikouluna niille nuorille, jotka heti ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien haluavat oppia maailmankansalaisiksi, suomalaisuutta unohtamatta.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok