Käytännön energia- ja ympäristötekoja

KÄYTÄNNÖN ENERGIA- JA YMPÄRISTÖTEKOJA

Yle Tampereen radion nettikolumni 18.4.2008

Suomi, Eurooppa ja koko maailma ovat energia- ja ympäristökysymyksissä todellisessa käännekohdassa. EU:n kasvihuonepäästöjen vähentämistavoite vuoteen 2020 mennessä on 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Muutamassa vuosikymmenessä päästöjä pitäisi vähentää jopa 80 prosenttia nykytasosta.

Suomelle energian saatavuus ja hinta ovat vielä paljon tärkeämpiä kuin EU-maille keskimäärin. Tämä johtuu ilmastostamme, teollisuusrakenteestamme sekä pitkistä etäisyyksistä ja kuljetusmatkoista. Siksi meidän on löydettävä omat luovat ratkaisut energia- ja ympäristökysymyksiimme.

Valtava tavoite voidaan saavuttaa uusia teknologioita kehittämällä (esim. hiilen talteenotto, matalaenergiatalot, hybridiautot), uusiutuvien energialähteiden kasvattamisella ja energian säästöllä. Suomi on jo nyt uusiutuvan energian käytössä EU:n kärkimaita. Uusiutuvan energian osuus loppukäytöstä on Suomessa 28,5%, kun se EU:ssa keskimäärin on 8 prosenttia. Vuoteen 2020 mennessä uusiutuvien energialähteiden osuus pitäisi Suomessa olla 38 prosenttia.

Suuret energiakysymykset ovat erittäin tärkeitä, mutta voimme tehdä myös yksilötasolla paljon nykyistä enemmän. Autojen osalta olemme jo siirtyneet käyttämään enemmän dieseleitä ja uudet verokannustimet ovat tukeneet tätä muutosta. Kannustavuutta autokannan uudistamiseen pitäisi valtion toimesta edelleen tukea esimerkiksi käyttövoimaveron (dieselveron) poistamisella.

Valtion liikennepoliittinen selonteko laittoi aikaisempaa enemmän painoarvoa julkisen liikenteen tukemiseen. Joukkoliikenteen tuki suurimmilla kaupunkiseuduilla ja esimerkiksi Tampereen seudulle hyväksytyt raideliikennehankkeet ovat tästä hyviä esimerkkejä.

Asuntopolitiikassa Helsingin seudun asuntopoliittisen sopimuksen idean voisimme hyvinkin kopioida Tampereen kaupunkiseudulle. Sopimus antaisi nykyistä paremman mahdollisuuden suunnitella koko kaupunkiseudun asuntorakentamista niin, että hyvät joukkoliikennepalvelut olivat mahdollisimman monen ihmisen ulottuvilla – unohtamatta kuitenkaan monipuolista asuntorakentamista.

Esimerkkinä uusista yksilötason energiaratkaisuista voisivat olla vaikka kotitalouksien uudet lämmitysjärjestelmät. Ruotsissa jo joka neljännessä asuintalossa on jonkinlainen lämpöpumppu. Kun lämmitysjärjestelmää vaihdetaan tai rakennetaan uutta taloa, seitsemän ruotsalaista kymmenestä valitsee lämpöpumpun.

Tällä viikolla tapasin yrittäjäryhmän, jotka ovat kehittäneet uusia energiaa säästäviä taloja. Uskon, että tulevaisuudessa ollaan entistä enemmän siirtymässä matalaenergiarakentamiseen ja passiivienergiatalouksiin. Rakennusten lämmittämiseen menee Suomessa noin kolmasosa maamme energiankulutuksesta. Nykyisten jo olemassa olevien talonrakennusteknologioiden avulla tästä energiasta voisi säästää kolmasosan eli 10% koko Suomen energiantuotannosta.

Uusia ideoita energiatehokkuuden lisäämiseksi näyttäisi tulvivan ilahduttavalla tavalla kekseliäiltä suomalaisilta. Mielestäni Suomi voisi taas toimia positiivisena energiatehokuuden kotikenttänä uusille ideoille, kuten tapahtui tietoliikenteessä 1980-1990 luvuilla.

Asennemuokkaus edellyttää kuitenkin kannustimia myös valtion puolelta. Ratkaisumalleina voisivat olla kotitalousvähennyksen laajentaminen, arvonlisävähennykset energiatehokkaille materiaaleille tai suora investointituki energiaa säästäville ja ympäristöystävällisille ratkaisuille.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok
Pirkanmaa