Kannustavuutta vai orjatyötä?

Kannustavuutta vai orjatyötä?

Nettikolmuni Verkkolehti Sarana 2/2008 Teemana “Tampereen kaupunkiseudun työpoliittinen yhteistyö”.

Huhtikuussa 2008 työttömyysaste putosi ensi kertaa alle 6 prosentin yli 16 vuoteen. Viimeksi vastaavia lukemia nähtiin lamaa edeltävinä aikoina toukokuussa 1991. Työttömien määrän vähentyminen ei ole kuitenkaan koko totuus. Keskimäärin ihmisillä voi mennä paremmin kuin aikaisemmin, mutta työttömyys ja köyhyys ovat muuttaneet muotoaan.

Esimerkiksi Laura Kolben tutkimusten mukaan työttömien lapsista tulee helposti työttömiä ja sosiaalinen syrjäytyminen näyttää periytyvän. Huolestuttavaa on se, että uusia rakennetyöttömyyden ryhmiä syntyy joka vuosi. Työttömyys, köyhyys ja kouluttamattomuus kulkevat käsi kädessä. Virallisen tilaston mukaan 25-29-vuotiaista lähes 15 prosenttia ei ole suorittanut mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Kun katsomme ikäluokkia 20-45 -vuotiaat, yli 270 000 henkilöä on näissä ikäryhmissä ilman perusasteen jälkeistä koulutusta. Vuosien 2003-2007 aikana köyhiksi luokiteltavien kansalaisten – alle 750 euron nettotulot kuussa – määrä lisääntyi 100 000 henkilöllä.

Suomalainen sosiaaliturva uudistumassa

Olemme jälleen uudistamassa suomalaista sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea on jo istunut yli puoli vuotta ja siellä on ennen laajempaa rytinää pidetty yllä radiohiljaisuutta. Monimutkaiset asiat halutaan selvittää perinpohjaisesti ennen laajempia ulostuloja. Olen eri mieltä hallituksen yleisen linjan kanssa avoimuudesta. Nyt on aika keskustella, väitellä, esittää erilaisia luovia ratkaisuja – ja lopulta saada aikaan päätöksiä.

Suomalainen etuusjärjestelmä on monessa suhteessa hyvä, mutta se on vuosien saatossa kehittynyt erittäin monimutkaiseksi. Yhteiskunnan muutokset ovat heijastuneet sosiaaliturvan muutostarpeisiin – ja tukiviidakko on koko ajan lisääntynyt. Samalla eri etuuksien välillä on keskinäisiä riippuvuuksia.

Tarvitaan työhön kannustava järjestelmä

Nykyisin esimerkiksi lyhytaikaisen työn vastaanottaminen ei ole aina edullista työttömälle palkkatulojen ja etuuksien yhteensovittamisen pulmien vuoksi. Kyseessä on selvä kannustavuusongelma. Pitkät hallinnolliset viiveet etuuksien käsittelyssä ja etuuksien takaisinperinnät voivat sekoittaa pienillä tuloilla elävien ihmisten talouden ja vaikeuttaa ihmisten elämäntilanteita. Ei uskalleta ottaa työtä vastaan.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa on syytä kiinnittää huomiota koko palettiin: etuuksien tasoon, kestoon ja vastikkeellisuuteen. Mielestäni uudistustarpeet voidaan jakaa ainakin neljään eri ryhmään: 1) Perusturva kuntoon yhteiskunnan heikko-osaisille – tavoitteena köyhyyden radikaali vähentäminen, 2) Työkykyisille ja työikäisille työttömille ainoastaan vastikkeellista perusturvaa, 3) Perusturva ja ansiotulot ovat yhteen sovitettavissa – jokainen työpäivä on arvokas, 4) Tehokas koulutus ennaltaehkäisee työttömyyttä ja syrjäytymistä.

Ihmisarvoinen elämä edellyttää riittävää toimeentuloa. Niille henkilöille, joille se ei ole mahdollista, tulee turvata riittävä toimeentulon turva. Varmasti osa ihmisistä on esimerkiksi terveydellisistä syistä sellaisessa kunnossa, että heille on turvattava eläke jatkuvan työnhakupainostuksen sijasta. Nämä ihmiset kuuluvat selvästi sosiaalipolitiikan toimenpiteisiin, eivät työvoimapolitiikan kohderyhmiin.

Uskon, että löydämme myös ryhmän ihmisiä, jotka ovat työikäisiä ja työkykyisiä, mutta eivät työhaluisia. Työkykyiset on pakotettava töihin tai koulutukseen vaikka ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla ja vastikkeettomia sosiaaliturvaetuuksia vähentämällä. Aktiivisella asunto- ja veropolitiikalla on tuettava työpaikkojen ja työntekijöiden alueellista kohtaamista.

Kannustavuuden osalta meidän on pystyttävä luomaan järjestelmä, joka on hyvin selkeä, yksinkertainen ja kannustava. Samalla on täysin poistettava hallinnollinen byrokratia, joka estää ihmisiä ottamasta vastaan aluksi lyhytaikaisia työsuhteita. Aluksi malli voi olla yhteiskunnalle kallis, mutta lisääntyvän työnteon, kulutuksen ja vähenevän byrokratian kautta ainakin osa rahoista palaa verotuloina takaisin yhteiskunnalle. Jokaisesta tienatusta eurosta ihmisen pitää saada omaan pussiin vähintään 70 senttiä.

Opiskelu joustavaksi

Työttömyyttä jo ennalta ehkäisevä koulutus on yksi parhaimmista keinoista välttää työttömyyslukujen kasvu. Siksi kaikki uudet ja vanhat joustavan opiskelun muodot on otettava Suomessa laajaan käyttöön. Onneksi esimerkiksi oppisopimuspaikkoja on viime vuosina lisätty maassamme huomattavasti. Emme halua koulutusjärjestelmien joustamattomuuksien takia enää yhtään henkilö työttömäksi maassamme.

Korkeasuhdanne ja matala työttömyysaste mahdollistaa parhaalla mahdollisella tavalla työmarkkinoiden rakenteellisiin ongelmiin puuttumisen. Uudistus on tehtävä nyt tai ei koskaan.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok
Pirkanmaa