Kannustaako verotus – suojaako sosiaaliturva?

KANNUSTAAKO VEROTUS – SUOJAAKO SOSIAALITURVA?
Kolumni Hervannan Sanomat 28.5.2008

Yliopistouudistuksen jälkeen seuraava suuri politiikan keskusteluaihe tulee kesän ja syksyn aikana olemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Paineet uudistamiselle alkoivat kevään aikana olevan niin kovat, että ensimmäisiä ehdotuksia kiirehditään jo syksyksi.

Monet sanovat, että työ on parasta sosiaaliturvaa – ja niin varmasti onkin. Työttömyysaste on nyt pudonnut ensimmäistä kertaa alle kuuden prosentin yli 16 vuoteen. Viimeksi vastaavia lukemia nähtiin lamaa edeltävinä aikoina toukokuussa 1991.

Työttömien määrän vähentyminen ei ole kuitenkaan koko totuus. Keskimäärin ihmisillä voi mennä paremmin kuin aikaisemmin, mutta työttömyys ja köyhyys ovat muuttaneet muotoaan. Esimerkiksi Laura Kolben tutkimusten mukaan työttömien lapsista tulee helposti työttömiä ja sosiaalinen syrjäytyminen näyttää periytyvän. Uusia rakennetyöttömyyden ryhmiä syntyy joka vuosi.

Virallisen tilaston mukaan 25-29-vuotiaista lähes 15 prosenttia ei ole suorittanut mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. 25-vuotiaan henkilön olisi jo kuitenkin pitänyt ehtiä suorittaa perusopetuksen päättymistä seuraavan 8-9 vuoden aikana kolmevuotinen toisen asteen tutkinto. Seuraavan laman kohdatessa nämä henkilöt ovat todennäköisesti vaarassa pudota työmarkkinoiden ulkopuolelle ensimmäisinä. Osaamispohja on usein valitettavan kapea.

Suomalainen etuusjärjestelmä on monessa suhteessa hyvä, mutta se on vuosien saatossa kehittynyt erittäin monimutkaiseksi. Siksi sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa on syytä kiinnittää huomiota koko palettiin: etuuksien tasoon, kestoon ja vastikkeellisuuteen.

Nykyisin esimerkiksi lyhytaikaisen työn vastaanottaminen ei ole aina edullista työttömälle palkkatulojen ja etuuksien yhteensovittamisen pulmien vuoksi. Kyseessä on selvä kannustavuusongelma. Pitkät hallinnolliset viiveet etuuksien käsittelyssä ja etuuksien takaisinperinnät voivat sekoittaa pienillä tuloilla elävien ihmisten talouden ja vaikeuttaa ihmisten elämäntilanteita. Ei uskalleta ottaa työtä vastaan.

Mielestäni sosiaaliturvan uudistustarpeet voidaan jakaa ainakin neljään eri ryhmään: 1) Perusturva kuntoon yhteiskunnan heikko-osaisille – tavoitteena köyhyyden radikaali vähentäminen, 2) Työkykyisille ja työikäisille työttömille ainoastaan vastikkeellista perusturvaa, 3) Perusturva ja ansiotulot ovat yhteen sovitettavissa – jokainen työpäivä on arvokas, 4) Tehokas koulutus ennaltaehkäisee työttömyyttä ja syrjäytymistä.

Ihmisarvoinen elämä edellyttää riittävää toimeentuloa. Niille henkilöille, joille se ei ole mahdollista työn avulla, tulee turvata riittävä toimeentulon turva. Uskon, että löydämme myös ryhmän ihmisiä, jotka ovat työikäisiä ja työkykyisiä, mutta eivät työhaluisia. Työkykyiset on pakotettava töihin tai koulutukseen vaikka ansiosidonnaista työttömyysturvaa porrastamalla ja vastikkeettomia sosiaaliturvaetuuksia vähentämällä.

Kannustavuuden osalta meidän on pystyttävä luomaan järjestelmä, joka on hyvin selkeä, yksinkertainen ja kannustava. Jokaisesta tienatusta eurosta ihmisen pitää saada omaan pussiin vähintään 70 senttiä. Samalla on täysin poistettava hallinnollinen byrokratia, joka estää ihmisiä ottamasta vastaan aluksi lyhytaikaisia työsuhteita.

Työttömyyttä jo ennalta ehkäisevä koulutus on yksi parhaimmista keinoista välttää työttömyyslukujen kasvu. Siksi kaikki uudet ja vanhat joustavan opiskelun muodot on otettava Suomessa laajaan käyttöön. Korkeasuhdanne ja matala työttömyysaste mahdollistaa parhaalla mahdollisella tavalla työmarkkinoiden rakenteellisiin ongelmiin puuttumisen. Uudistus on tehtävä nyt tai ei koskaan.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok
Pirkanmaa