Hyvinvointiyhteiskunnan uudet rakennuspalikat

HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN UUDET RAKENNUSPALIKAT
Mielipidekirjoitus julkaistu aamulehdessä 2.10.2010

Suomalainen yhteiskunta on aina uudistunut kriisien ja murrosten kautta. Vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma on luonut seuraavalle uudistukselle pakottavan kehikon. Valtio on ottanut lisää velkaa kolmessa vuodessa lähes 30 miljardia euroa ja velat on maksettava. Velkaa voi maksaa takaisin vain, mikäli tulot ovat suuremmat kuin menot. Jättäytymällä vanhojen mallien ja ajatusten varaan voimme muutaman vuoden kuluessa jättää hyvästit nykyisen kaltaiselle hyvinvoinnille.

Olemme aina selviytyneet olemalla ”samassa veneessä”. Nyt yhtenäisyys on alkanut rapautua. Tietty, onneksi pieni osa, suomalaisista on analysoinut, että hyvinvointi tulee jostain muualta ja innostus työn tekemiseen on vähentynyt. Riittävän varallisuuden omaavat ihmiset ovat puolestaan alkaneet etsiä vaihtoehtoisia malleja, koska eivät enää usko, että hyvinvointivaltio voisi toimia turvaverkkona. Kehitys on huolestuttavaa, koska juuri tämän luottamuspulan takia hyvinvointimallimme saattaa rapautua nopeasti.

Käytännön esimerkkejä yhtenäisyyden rapautumisesta on runsaasti. Eräs ystäväni kertoi, että hänen äitinsä tarvitsi nopeasti tehostetun palveluasumisen paikkaa vakavan sairauden seurauksena. Äitiä ei enää pystynyt hoitamaan kotona. Kunnan viranomaisen vastaus oli, että maksakaa paikka yksityisesti. Vaihtoehtoa ei ollut. Kuukausien anomisen jälkeen kunta hyväksyi vanhuksen tuen piiriin, mutta halusi määrätä hoitopaikan sijainnin. Mikään muu paikka ei kelvannut, vaikka samalla hinnalla olisi saanut hyvää hoitoa jo siitä paikasta, mihin äiti oli tottunut ja oppinut viihtymään.

Tämäkin esimerkki osoittaa, että lihavien vuosien aikana olemme alkaneet hallinnollisesti pöhöttyä, jolloin järjestelmät ja hallinnolliset lainalaisuudet ovat tulleet tärkeämmiksi kuin ihmiset. Hallintolähtöinen ajattelutapa on varmasti alun perin tarkoittanut hyvää, mutta johtanut aikaa myöten merkittävään byrokratian lisääntymiseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektori on nykyisin moninaisten lakien lisäksi täynnä erilaisia normeja ja säännöksiä.

Siksi nyt on otettava aivan uusi startti. Ensinnäkin on tiedotettava, että hyvinvointi syntyy vain työstä. Kestävän talouskasvun yhteys korkeaan työllisyyteen on koko hyvinvoinnin turvaamisen ehto. Yhteiskunnan on jokaiselta osaltaan oltava sellainen, että se kannustaa ihmisiä töihin. Samoin yhteiskunnan on oltava sellainen, että yrittäminen on mahdollista ja jopa suotavaa – ja riskistä on myös palkittava. Siksi nykyinen riskin välttämistä korostava yhteiskunta on muututtava mahdollisuuksia korostavaksi yhteiskunnaksi. Jokainen työpäivä on oltava mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen sen sijaan, että mietitään, mitkä tuet saattavat töiden takia vähentyä tai mitkä tuet menetetään kokonaan. Paras yhteiskunta olisi sellainen, mikä antaisi onnistumisen mahdollisuudet, mutta ei myöskään hylkäisi epäonnistumisen kohdatessa.

Kaikkien hyvinvointiyhteiskunnan maksajien on myös saatava se tunne, että he haluavat olla samassa veneessä. Osallistumishalukkuus uuden hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen kasvaisi ratkaisevasti, mikäli kaikki kokisivat yhteiskunnan omakseen. Nyt monet ihmiset huomauttavat, että olen maksanut veroja koko ikäni, mutta kun minä tai vanhempani tarvitsemme apua, törmäämme byrokratiamuuriin. Mihin katosivat verorahamme? Hyvinvointiyhteiskunta (lue aito mahdollisuuksia ja valinnanvapautta korostava kansalaisyhteiskunta) on tulevaisuutemme, ei jäykkä ja hierarkkinen, hallinnollisesti pöhöttynyt hyvinvointivaltio.

Harri Jaskari

kansanedustaja, kok