Tällä viikolla otimme kilometrikorvausten valmistelijat käsittelyyn ja saimme tietää, että muutokset alkuperäiseen esitykseen ovat mahdollisia. Ainakin täällä eduskunnassa muutoksia kannatetaan hyvin monen puolueen kansanedustajan toimesta.

Eilen yksi SDP:n kansanedustaja sanoi, että hän kannattaa esittämäämme mallia, jossa 45 senttiä/km muutetaan 42 senttiä/km. Tällä saadaan sama 70 miljoonaa kerättyä valtiolle. Varsinaisessa kokouksessa kauhea väittely syntyi siitä, onko tämä malli oikeudenmukainen. Kuulemma edelleenkin ylikompensoidaan paljon autoa käyttäviä työläisiä ja samalla unohdetaan, että tuskin monikaan suomalainen ihan huvikseen ajaa autoa yli 50 000 kilometriä vuodessa. Saa nähdä miten tässä lopulta käy.

Olin tällä viikolla myös Tom Palmerin ja Nalle Wahlroosin debattikeskustelussa ”kapitalismin moraalista”. Aina välillä tekee todella hyvää analysoida yhteiskuntiamme hiukan toisistakin näkökulmista. Yhtenä ajatuksena keskustelussa oli se, että ”vapaa yhteiskunta” saattaa kadota Euroopasta lähivuosina. Nyt tehdään finanssikriisin takia niin paljon sääntelyä, että me hukutaan tulevaisuudessa byrokratiaan. Erityisen huolestuttavaa on esimerkiksi Kreikan viimepäivien kehitys. Kaikki vapauden ja markkinatalouden ajatukset saattavat kadota nationalismin ja sisään käpertymisen voimantunnossa.

Pääteemana oli kuitenkin ”korkean moraalin markkinatalouden” uudelleen löytäminen. Ainakaan siinä seurueessa kukaan ei kiistänyt markkinatalouden hyötyjä. Kun Intialainen yhteiskunta avautui markkinataloudelle, parissa vuosikymmenessä maahan syntyi 300 miljoonaa keskituloista. Kehitystä tapahtui enemmän kuin edellisen 3000 vuoden aikana (jos mittaa köyhyyden vähenemistä). Kiinassa on kahdessa vuosikymmenessä markkinatalouden ansiosta noussut 400 miljoonaa ihmistä keskituloisten luokkaan.

Miksi puhumme aina nollasummapelistä ja negatiivisesta pelistä? Voisiko markkinatalous olla plussasummapeliä? Ja voisiko yrittävän ihmisen tulkita sellaiseksi, että vaikka hän tuottaa voittoa myös itselleen, sitä enemmän hän tuottaa hyvinvointia yhteiskunnalle? Esimerkiksi Occupy wall street –liike ei ollut vihainen kapitalismille, vaan vääränlaiselle kapitalismille (voitot itselle, kulut veronmaksajille). Siksi tarvitaan ryhtiliike. Siksi tarvitsemme moraalikeskustelun niiden ihmisten puolesta, jotka muuttavat eniten maailmaa. Usein nämä eniten maailmaa muuttavat ihmiset ovat yrittäjiä.

Millainen yhteiskunta toimisi parhaiten hyvinvoinnin luojana? Palmerin teesit hyvinvointia luovasta yhteiskunnasta olivat more liberty, more free market, more justice (enemmän vapautta, avoimia markkinoita ja oikeudenmukaisuutta). Yhteiskunnan tilan lisäksi pitää katsoa yhteiskunnan suuntaa (rather half full than half empty). Minun mielestä esimerkiksi suomalainen yhteiskunta on menossa väärään suuntaan. Huudetaan valtiota apuun sen sijaan, että yksilöinä ja yhteisönä katsottaisiin peiliin ja innostuttaisiin uudistumisesta.

Seminaarissa analysoitiin myös sitä, miten tietyillä alueilla esimerkiksi kehitysmaissa on päästy kehityksen alkuun. Kasvu on yleensä alkanut siitä, että omistusoikeudet on laitettu kuntoon (property rights), yhteiskunnan lainsäädäntö on kunnossa ja lakeja noudatetaan (rule of law) ja yhteiskunta ovat avattu markkinataloudelle (access to markets). Onneksi monissa länsimaissa nämä asiat ovat kunnossa, mutta niitä on koko ajan vaalittava. Esimerkiksi juuri huikean yksityiskohtainen EU-sääntely saattaa jäykistää yhteiskuntamme lopullisesti. Sanon tämän kuitenkin vahvana Euroopan ja EU:n puolustajana.

Sain viikolla vastauksen kirjalliseen kysymykseeni Pietari-Tampere Allegro-junasta vastaavalta ministeriltä. Hautalan Heidin perustelut olivat mielenkiintoiset. Ensinnäkin Heidin mielestä tämä ei ole vain VR:n asia, koska täytyy neuvotella myös venäläisen osapuolen kanssa. Kuulemani mukaan venäläinen osapuoli olisi kiinnostunut hankkeesta, joten VR:n pitäisi sitten vaan aloittaa neuvottelut.

Sitten perustellaan, että Tampereen kautta olevista kaukoliikenteen 13 miljoonasta matkustajasta ylivoimainen osa on kotimaan liikenteen matkustajia. Totta kai, mikäli esimerkiksi Pietariin ei pääse kuin Helsingistä.

Nykyisin kaikki neljä Allegron runko kuulemma tarvitaan Helsinki- Pietari välille. Nyt vararunkoja tarvitaan huollon ja kunnossapidon takia ja jos Tampereelta lähteville ei löydy vararunkoa, koska matkojen peruutusriski kasvaisi. Minun saamieni tietojen mukaan kyllä siitä riittäisi runkoja Tampereellekin. Ja jos peruutuu, kuljetaan väliaikaisesti Helsingin kautta.

Sitten vielä kuulemma aikataulujen pitävyys ja liikenteen häiriöttömyys kärsisi. Samoin Lahden ja Riihimäen välillä ei pystytä hyödyntämään Allegron nopeutta, koska raideyhteys sallii pääosin maksimissaan 140 km tunnissa nopeuden. Miksi sitten rakentaa Riihimäen kolmioraide? Heidin vastaus on se, että Tampereelta tulevat voisivat vaihtaa Allegroon Lahdessa. Mielestäni ministerin kommentit olivat asiallisia, mutta perustuvat liikaa nykyhetkeen. Eli jatketaan lobbausta Länsi-Suomen Allegron puolesta, mutta otetaan huomioon ministerin kommentit.

Kysymys vastauksineen täällä http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex4000.sh?${APPL}=veps8999&${BASE}=veps8999&${THWIDS}=1.19/1336735519_158712&${TRIPSHOW}=html=vex/vex5000+form=vex5000&${THWURLSAVE}=19/1336735519_158712&${savehtml}=/triphome/bin/hex3300.sh%3Fhaku=vpt%3Fhnro=972%3Fkieli=su

Ihmiset saavat hienoja yhdessäolon tunnelmia ja yhteisiä kokemuksia erilaisten joukkuepelien parissa. Minäkin kokoonnun ystävieni kanssa tasaisin väliajoin seuraamaan jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa ja tietysti juuri ajankohtaista jääkiekkoa. Joukkuepeli yhdistää hienosti sekä pelaajat että kannustajat. Olemme mukana sekä joukkueen iloissa että suruissa.

Yhteiset kokemukset  antavat aina sitä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, jota tarvitaan pohjana vahvaan tulevaisuudenuskoon. Olen jo sen ikäinen, että muistan hyvin 1990-luvun lama-ajan. Väitän, että vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus antoi yhtenä suomalaisille sen tunteen, että me kyllä pärjätään ihan missä asioissa halutaan. Nokian menestystarinan alkumetrit löivät tähän hienoon saagaan lisää löylyä

Juuri tällaisin yhdistäviä tilanteita, tunnelmia ja rohkeutta tarvitsemme taas nykysuomessa – sekä suuria että pieniä yhteenkuuluvuuden hetkiä. Omissa työtehtävissä olen viime aikoina usein huomannut, että monet ihmiset ovat heittäytyneet hyvin varovaiseksi ja hiukan jopa kyynisiksi. Nykysuomen taloudellisen epävarmuuden hetkellä me liian usein käperrymme omin oloihimme ja unohdamme unelmoida yhä paremmista saavutuksista. Tarvitsemme lisää yhdistäviä tekijöitä.

Olen monta kertaa saanut monilta ulkomaalaisilta ystäviltäni positiivisia kommentteja siitä, että Suomessa ihmisillä on hienot arvot. Näitä on esimerkiksi oikeudenmukaisuus, luotettavuus ja rehellisyys. Kenties joukkuepelien avulla voisimme saada syötettyä nuorillemme muutaman hyvän arvon lisää. Näitä voisivat olla esimerkiksi innostus, kannustavuus sekä onnistumisen ja erityisesti epäonnistumisen hyväksyminen.

Väitän, että vanhojen hyvien arvojen lisäksi tarvitsemme tulevaisuudessa näitä uusia arvoja entistä enemmän. Väitän myös, että esimerkiksi Loiskeen kaltaiset jalkapalloseurat tekevät näiden uusien arvojen eteen aivan erityistä pioneerityötä. Jalkapallokentällä vain toisiaan kannustava joukkue voittaa ja yhdenkin pelin aikana tapahtuu satoja onnistumisia ja epäonnistumisia. Niissä tilanteissa joukkuekavereiden, valmentajien, huoltajien ja vanhempien suhtautuminen tekee joukkuehengen. Toivon Loiskeelle erinomaista jalkapallokautta 2012.

Harri Jaskari
kansanedustaja
Pirkanmaa

Viime viikolla olen kiertänyt kuntauudistuksen merkeissä erityisesti Tampereen kaupunkiseudulla. Joka paikassa olen korostanut, että nyt kunnilta odotetaan aloitteita ja mikäli niitä ei tule, joku muu päättää puolestanne. Olen myös sanonut sitä, miksi ei Tampereen kaupunkiseutu näyttäisi mallia metropolialueiden uusista toimintatavoista.

Heitin haasteen sekä kunnille että Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokiselle. Jokainen Pirkanmaan kunta kertoisi yhden asian, minkä he tekevät erityisen hyvin ja mikä olisi mallina muille kunnille. Jossakin kunnassa se voi olla seniorien tuettu palveluasuminen, toisessa terveysasemat, kolmannessa alakoulut, neljännessä elinkeinopolitiikka ja viidennessä lasten päivähoito. Nämä uudet toimintatavat julkaistaisiin Aamulehdessä ja otettaisiin käyttöön muissa kunnissa soveltuvin.

Nyt katsottaisiin missä on parhaimmat toimintatavat – ainakin kaikki voisivat kehua omiaan. Mutta jotain poikkeavaa ja uutta olisi löydyttävä – tai sitten olemme todella jämähtäneet vanhaan ajatteluun.

Miksi Uudessa-Seelannissa on 4,2 miljoonaa asukasta ja 600 businessenkeliä (Suomessa 300)? Miksi Israelissa yksityiset sijoittavat yhdeksän kertaa enemmän rahaa kasvuyrityksiin? Miksi Suomessa sijoitettiin yksityisesti kasvuyrityksiin vielä 2000-luvun alussa 230 miljoonaa ja nykyisin 78 miljoonaa. Mihin on kadonnut into?

Pienempien sijoittajien lisäksi nyt tarvitaan Suomessa myös suuria ankkurisijoittajia. Muuten kaikkien uusien ideoiden hyödyt valuvat ulkomaille. Juttelin yhden suuren eläkeyhtiön kanssa ja kyselin, miksi kyseinen yhtiö ei laittaisi enemmän rahoja suomalaisiin kasvuyrityksiin. Vastaus on tietysti se, että eläkerahat pitää sijoittaa tuottavasti ja turvaavasti. Sitten kysyin, millä edellytyksillä voisitte muuttaa mieltänne?

Vastaus oli, että mikäli sijoituksen turvallisuus olisi vähän parempi. Ratkaisu tähän voisivat olla epäsymmetriset rahastot. Näissä rahastoissa eläkeyhtiöt olisivat etusijalla tuottojen osalta ja samalla valtion ottaisi myös suurempaa vastuuta, mikäli riskit laukeaisivat. Päättelimme, että asiaa täytyy tutkia tarkemmin, onhan kysymys kuitenkin sellainen, että hyvinkin valtio voisi jäädä kokonaisuutena varsin vahvasti plussalle. Jokainen väliaikainenkin työpaikka tuo verotuloja ja yksi kymmenestä on aina jättipotti.

Hallituksen liikennepoliittinen selonteko menee vanhaa rataa. Eteläiseen Suomeen panostetaan 74% rahoista ja tärkeimpänä näyttää olevan yhteydet Venäjälle. Hyvä näin, mutta miten on yhteys etelästä pohjoiseen? Heitän tämän kysymyksen siksi, että Ruotsi ja Norja panostavat nyt rutkasti Barentsin yhteyteen. Itse asiassa Ruotsi on kääntänyt selkänsä Suomelle ja tekee yhteistyötä Norjan kanssa, jotta Barentsin raaka-aineet saadaan mahdollisimman tehokkaasti markkinoille.

Nyt tämä etelä-pohjoinen yhteys ei näytä Suomelle kovin valoisalta. Euroopan suuntaan olemme ainut saarivaltio ja itämeren laivoihin on tulossa kalliit uudet rikkisäännöt. Samanaikaisesti nostetaan väylämaksuja. Kolmantena hädin tuskin pystytään pitämään nykyinen infrastruktuuri kunnossa (ja läntiset naapurimaat investoivat rajusti). Suomi on jäämässä pussinperäksi.

Nyt on radikaalit keinot tarpeen.  Liikennepolitiikan selonteon haaste on se, että mennään vähän vanhoilla keinoilla. Rahoitusmalleissa ei ole oltu kovin luovia ja esimerkiksi Valtion Infra Oy:n käyttömahdollisuuksia on rajattu. Esitän yhdeksi mahdollisuudeksi myös osan investoinneista maksamiseksi käyttömaksuilla. Mikäli joku silta tai tiepätkä on aivan välttämätön, miksi emme voisi sopia, että viideksi vuodeksi jokainen sillan käyttöjä maksaa euron aina sillan ylittäessään. Tällä voisi kustantaa vaikka 20 prosenttia kustannuksista.

Kysyin Liikenne- ja viestintäministeriön virkamieheltä myös Tampereen kauppaseudun joukkoliikennerahoituksesta valtion osalta. Raideliikenteen osalta valtion on valmis kustantamaan 30% pikaratikasta ja 50% siitä, mikäli käytämme hyödyksi nykyistä rataverkkoa vaikka lisäraiteen osalta. Eli nyt on hyvä vertailla mikä olisi kustannus-hyötysuhteeltaan paras.

Puolustusvoimauudistukset yksi akilleenkantapää on se, että kertausharjoituksia ollaan ainakin lähivuosina suunnitelmien mukaan laittamassa minimiin. Vielä nykyisin 23500 henkilöä käy vuodessa harjoituksissa, mutta ensi vuonna luku saattaa tipahtaa 2000 henkilöön. Siinä saattaa kyllä mennä lapsi pesuveden mukana.

Miten käy yleisen maanpuolustustahdon? Jo nyt tietyt työnantajat suhtautuvat kertausharjoituksiin hiukan nihkeästi. Avainhenkilö saattaa olla viikon poissa tärkeiden työasioiden ollessa kesken. Mikäli positiivinen perinne maanpuolustukseen kertausharjoitusten muodossa alkaa kadota, asioiden palauttaminen aikaisempaan tasoon saattaa olla vaikeaa. Sen takia olemme nyt yhdessä reserviupseeriliiton kanssa miettimässä luovia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi paremmalle tolalle.

Pirkanmaalle ei paljon mitään herunut valtion liikennepolitiikassa ja nyt on otettava kaikki irti pienistä mahdollisuuksista.  Riihimäen kolmioraide on liikennepoliittisissa suunnitelmissa ja se purkaa pääradan ruuhkaa ja mahdollistaa teknisesti toisen Allegro-junan kulkemisen välillä Länsi-Suomi – Pietari.

Siksi tein kirjallisen kysymyksen Länsi-Suomen allegrosta. Länsi-Suomen allegro palvelisi Länsi-Suomea ja koko maata. Tampereen kautta on olemassa erinomaiset syöttöyhteydet Jyväskylään, Poriin, Seinäjoelle ja jopa Ouluun. Enää ei tarvitsisi lähteä Pietariin aina Helsingin kautta ja matkailijavirta voisi lisääntyä myös toisinpäin.

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?kanta=&OLETUSHAKU=ed_hnro%3D972&PALUUHAKU=%2Ftriphome%2Fbin%2Fhex3300.sh%253Fhaku%3Dvpt%253Fhnro%3D972%253Fkieli%3Dsu&haku=suppea&LYH=LYHVPT&KAIKKIHAKU=&ASIASANAT=&TUNNISTE2=KK&TUNNISTE=&VPVUOSI=1989*&PVMVP1=&PVMVP2=

Lähdimme yhdessä Sinuhe Wallinheimon ja Arto Satosen kanssa ideoimaan luovia ratkaisuja kilometrikorvauskiistaan. Valtio haluaa fiskaalisesti kilometrikorvausten laskemisesta 70 miljoonan lisätulot. Laskelmien mukaan sama 70 miljoonaa saataisiin siten, että jokaisen kilometrin osalta laskettaisiin 45 sentin veroton korvaus 42 senttiin.

Itse pitäisin tätä mallia suhteellisen järkevänä. Siinä ei rangaistaisi niin rajusti niitä ihmisiä, jotka joutuvat töiden takia ajamaan paljon autoa. Aika harva nyt ihan huvikseen 50 000 – 70 000 kilometriä vuodessa ajaa autolla. Tein tästä kysymyksen jo eilisellä suullisella kyselytunnilla täällä eduskunnassa. Selvästi nyt taistelee kaksi näkemystä vastakkain.

Ensinnäkin ne on esityksemme rintamassa, jotka eivät halua rangaista työntekoa. Toinen näkökulma on se, että auton pääomakustannukset on jo saatu kasaan 15 000 kilometrin jälkeen ja sitten voimme alentaa verovapaiden kilometrien korvauksia, koska auton käyttökustannukset eivät kuulemma ole niin korkeita. Katsotaan voittaako kateus vai työnteko.