Puolustusvoimien uudistus on esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun koko valtion rahat vähenee. Juustohöylien aika on ohitse, nyt muutetaan rakenteita. Puolustuspuoli osallistuu säästötalkoisiin ehkä voimallisimmin kaikista sektoreista (prosentuaalisesti). Siksi oli tärkeä päätös, että sotilaat ratkaisivat itse, mihin kohtiin säästöt kohdistuvat. Tunnustaa toki täytyy, että puolustuskyky ohenee, varsinkin kun lähistössä kaksinkertaistetaan puolustusbudjettia.

Voimallisimmin uudistus kohdistuu niille paikkakunnille, jotka ovat voimakkaammin riippuvaisia armeijan työpaikoista ja toiminnoista. Meitä lähellä on tietysti Kuorevesi, Keuruu ja Kauhava. Kun miettii Pirkanmaata, selvisimme näistä talkoista kohtuullisesti. Tästä hiukan perusteluja joihin pyydän tietysti kommenttejanne.

erkittävä negatiivinen yllätys minulle oli Satakunnan lennosto, joka menettää hornet-laivueen. Onneksi varuskunta säilyy, samoin koelentotoiminta ja kuljetuskalusto. Vahvuus hiukan heikkenee, mutta Pirkkala jatkaa sotilaslentokenttänä. Eli hornetteja nousee edelleen Pirkkalasta.

Toinen huolenaiheeni liittyi Pirkanmaan vahvaan puolustusteollisuuteen. Tällä viikolla haastattelemani kenraalit olivat sitä mieltä, että sen asema ei heikkene. Tampereelle tulee puolustusvoimien logistiikkalaitos, joka yhdistää eri aselajien materiaalilaitokset. Erilliset materiaalilaitokset lakkautetaan. Tämä on merkittävä vahvistus meille.

Uudistuksessa perustetaan myös puolustusvoimien tutkimuslaitos. Sen alla toimii Ylöjärven Lakialassa teknillinen tutkimuslaitos, joka jatkaa toimintaansa entiseen tapaansa. Onneksi siellä on niin vahvaa osaamista, että toiminta kannatti ylläpitää. Puolustusvoimien uuden tiedustelulaitoksen toimintoja tulee myös Tampereelle. Itse asiassa myös satakunnan lennoston tutkimustoiminta lisääntyy (koelennot ym).

Katsoin eilen surullisena Tampereen ammattikorkeakoulun päätöstä lopettaa nuorisoasteen koulutus Ikaalisista ja Virroilta. Näille paikkakunnille kyse on todellisesta elämänlangasta, koska nuoret ovat niitä ihmisiä, jotka innokkaimmin luovat tulevaisuutta. Valtiolta ei tule enää rahaa paikallistasolle entiseen malliin ja maakunnissa vyörytys jatkuu. Säästökuurissa keskitys on helpointa tehdä.

Valtiolta ei todellakaan ole odotettavissa muuta kuin lämmintä kättä. Nyt pitää lähes kaikki analysoida uudestaan, niin kovia ovat talousluvut. Nyt toivoisin kyllä, että kaikki myös alue- ja paikallistasolla miettisivät, miten asiat voisi järjestää järkevämmin. Kaikki rönsyt lähtevät kyllä tässä taloustilanteessa irti.

Suomen viennistä puuttuu 28 miljardia euroa, jotta tämä yhteiskunta pääsisi tasapainoon tulojen ja menojen osalta. Eli meidän yhteiskunta on velaksi elävän yhteiskunta. Mikäli suunnanmuutosta ei saada aikaiseksi, Kreikan tie on meidän tie. Kova pohja on löydettävä uudestaan. Nyt olisi oltava viisas, että kaikki mahdolliset uudet panostukset olisivat aitoja tulevaisuusinvestointeja.

Hallitus teki ohjelmassaan päätöksen, että mikäli valtion velkasuhde ei käänny selvään laskuun, lisäkiristyksiä on luvassa. Nyt näyttää siltä, että tällä vauhdilla kun edetään, vielä vaalikauden lopussa valtio ottaisi velkaa vuosittain 6 miljardia euroa.

Faktat näyttävät heikoilta. Meidän työllisyysaste on pohjoismaiden alhaisin. Erityisesti työllisyysaste on alhainen nuorten ja lähinnä eläkeikää olevien ihmisten osalta. Mielenkiintoinen tilastotieto on myös se, että 30-40-vuotiaissa naisissa työhön osallistuminen on OECD-maiden alhaisin. Olisiko Suomen perhevapaissa hiukan kehitettävää?

Ulkomaiset lainanantajat analysoivat Suomen osalta erityisesti kahta asiaa: Suomen herkkyyttä ulkomaisille häiriöille (olemme herkkä vientivetoisuuden takia) ja hallituksen kykyä uudistaa rakenteet tulojen mukaiseksi. Nyt on rakenneuudistusten paikka ja niiden uudistusten on johdettava 3-5 miljardin euron säästöihin valtion budjetissa vuositasolle. Tämä nyt vaan tiedoksi, että ensi kuussa rytisee.

Ministeri sanoi erityisavustajalleen: minä teen nyt päätöksen, keksi sinä perustelut. Onko hallitus tietoinen, ja jos on niin mistä on. Rujo ja raju runttaus. Kysymys on pakkoliitoshankkeesta. Nyt keskitetään palvelut suuriin keskuksiin. Hallitus pitää kehyskuntia loisina. Helsingistä käsin sanellaan ja ei ole kuunneltu asiantuntijoita. Tässä muutamia makupaloja siitä vahvasta kritiikistä, jota virkamiesesitys uudesta kuntarakenteesta on saanut aikaan.

Aina joskus tulen surulliseksi politiikan sisällöttömyydestä. Tärkeintä ei ole se, miksi asioista puhutaan, vaan se, miten niistä puhutaan. Politiikka on retoriikan taidetta ja usein tärkeintä on peli, erityisesti valtapeli. Itse en ole vielä tehnyt omia lopullisia kantoja siihen, montako kuntaa Suomeen tarvitaan. Sen päätöksen olen tehnyt, että aion tutkia asian perusteellisesti ennen kuin muodostan kantani.

Kuntakarttojen tausta-aineistoksi virkamiehet ovat onnistuneet kirjoittamaan 600-sivuisen tiiliskiven. Löytyykö sieltä ensimmäisiä vastauksia päätöksenteon pohjaksi? Ensimmäinen mielenkiintoinen johtopäätös on se, että aikaisemmat kuntarakenteen uudistuspyrkimykset ovat jääneet vaillinaisiksi. Samanaikaisesti on syntynyt epätarkoituksenmukaisia ja keinotekoisia ”himmeleitä”. Nyt ilmeisesti halutaan rysäyttää asiat kerralla kuntoon.

Suuria kysymyksiä tässä uudistuksessa ovat demokratia ja talous. Suurin uudistusta ajava voima on se, että kunnat halutaan säilyttää elinvoimaisina ja omin päätöksentekoon kykenevinä. Pidän täysin käsittämättömänä ajatuksena esimerkiksi sitä, että terveydenhuolto haluttaisiin valtiollistaa. Silloinhan paikallinen päätöksenteko ja demokratia vasta kauaksi katoavatkin. Ja Norjassa tätä kokeiltiin. Sattumoisin vain terveydenhuollon menot kolminkertaistuivat. Samat veronmaksajat ne maksavat verot sekä valtiolle että kunnille. Öljyvaltio Norjalla tähän voi olla varaa, Suomella ei.

Valitettavasti jo nyt paikallinen demokratia uhkaa kadota kauas horisonttiin, Tänä päivinä kolmasosa kunnistamme on taloudellisessa kriisissä – ja ikärakenteen vanhentuminen muuttaa kriisin pysyväksi taloudelliseksi katastrofiksi. Nyt jo merkittävä osa pienistä kunnista on ulkoistanut terveydenhuollon sairaanhoitopiireille ja odottaa vain kauhunsekaisina vuosittaista laskua. Onko kysymys enää demokraattisesta päätöksenteosta, mikäli 60 prosenttia kunnan budjetista on valtuutettujen päätösvallan ulkopuolella? Suuri kysymys siten onkin toisivatko suuremmat kunnat demokratian lähemmäksi vai kauemmaksi?

 Kolmas kysymys on hallinnon ja palvelun suhde. Vasemmistoliiton kansanedustaja Martti Korhonen sanoi ajankohtaisessa kuntakeskustelussa, että Suomen hallinto on tehty 20 miljoonaiselle kansalle. Voimme siten kysyä, haluammeko me ”hallintohimmeleitä” vai parempia palveluja ihmisille? Toisaalta voi ihan perustellusti sanoa, että 100 pienemmän kunnan menot ovat vain 3 prosenttia kuntien menoista.

Uudistamisprosessissa halutaan selvästi ottaa oppia Tanskasta. Myös Tanskan kuntauudistuksessa lähdettiin siitä, että kunnat ovat aktiivisia toimijoita, jotka toteuttavat uudistuksen. Valtio piti kuitenkin itsellään vahvan toimivallan pakottamiseen siinä tapauksessa, että kunnat eivät kykenisi toteuttamaan uudistusta. Tämä ”perälauta” näytti toimivan Tanskassa, sillä Tanskan valtion ei tarvinnut käyttää omaa toimivaltaansa. Nyt onkin aidon kuntatason keskustelun paikka. Pidetään mieluummin päätöksenteko lähellä. Samalla meiltä kansanedustajilta voi vaatia, että ei enää yhtään uutta tehtävää kunnille. Rahaa valtiolta ei näihin palveluihin ainakaan ole lähivuosina tulossa.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok

Suomi on saanut tällä EU:n rakennerahastojen 7-vuotiskaudella (päättyy vuonna 2013) EU:lta noin 1,7 miljardia euroa alueellisen ja sosiaalisen kehittämiseen maassamme. Nyt on eri arvioiden mukaan siitä mennyt hallinnon pyörittämiseen jopa 25 prosenttia. Tämähän on lähes 400 miljoonaa euroa. Uskomatonta, mikäli tämä pitää paikkansa.

Ensi syksynä tai vuoden 2013 alussa tulee seitsemästä seuraavasta vuodesta todennäköisesti sellainen neuvottelutulos, että kehitysrahat vähenevät. Yksi ennuste on se, että rahasumma jää 1,1 miljardiin euroon. Mikäli merkittävä osa rahoista ei menisi hallintoon, nyt on tehtävä totaalinen yksinkertaistaminen hallinnossa. Miten Suomessa lähes 500 ihmistä pyörittää EU-byrokratiaa kun esimerkiksi lähes kaksi kertaa suurempi Ruotsi selviää 300 henkilöllä? Merkittä osa hallinnon pyörittäjistä on ministeriötasolla Helsingissä.

Eipä se byrokratia Brysselinkään näkökulmasta maailman tehokkaimmalta näytä. Toissa viikolla Brysselissä halusin selvittää, mihin ne kaikki EU:n tutkimusrahat sujahtavat. Nyt suunnitelmissa EU-tasolla on tehdä uusi Horizon 2020 tutkimus- ja innovaatio-ohjelma vuosille 2014-2020. Komissio ehdottaa tälle ohjelmalle rahoitusta 80 miljardia euroa. Valtavia summia. Ja sitten vielä tavoitteeksi on asetettu, että vähintään 15% rahoituksesta menee pk-yrityksille.

Kysyin tietysti, että miten rahat sitten haetaan Brysselistä pois Suomen pk-yritysten kehittämiseen. Nykyisin projektihakemuksesta varsinaiseen rahoituspäätöksen kestää aikaa keskimäärin puolitoista vuotta. Tuntuu, että tässäkin on jotain byrokraattisia elementtejä. Ainakaan kukaan pk-yritys ei malta tehdä ensin mahdollisimman byrokraattista hakemusprosessia ja sitten odottaa vajaata kahta vuotta, että tuleekohan sieltä mitään osarahoitusta.

Keväällä tulee hallitukselta ehdotuksia EU;n rakennerahastojen hallinnon uudistamiseksi. Olen Pirkanmaalla sanonut, että nyt on aloitteellisuuden paikka. Mikäli emme pysty itse nopeasti kertomaan, miten laittaisimme hallinnon tehokkaaksi, joku muu tekee sen puolestamme. Ja nyt ei kannata tapella hallinnon sisällä siitä, saako rahat ELY-keskus vai maakunnan liitto. Sen sijaan kannattaa miettiä sitä, miten raha tehokkaasti tukisi kilpailukykyistä kasvua ja työpaikkojen syntymistä.

Yksi ajatusmalli tuli keskustelussa Suomen Yrittäjien toimitusjohtajan Jussi Järventauksen kanssa pari viikkoa sitten. Nythän paljon hallinnon ihmisiä käsittelee esimerkiksi yritysten/yrittäjien tukihakemuksia. Monesti olen kokenut, että sellaiset ihmiset käsittelevät asiaa, joilla ei ole osaa eikä arpaa, eikä omaan panosta mukana.  Nyt on ihan liian paljon porukkaa, joka pyörii vain omalla mukavuusalueellaan. Kun tehdään jotain uutta, täytyy hypätä myös omalle epämukavuusalueelleen.

Mitäs jos hallinnon ihmiset vain hyväksyisivät ryhmän riittävän päteviä ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan vaikka yrityksen kansainvälistymisponnisteluissa – eli tarkistaisivat pätevyyden. Sitten yrittäjät valitsisivat sellaisen henkilön, jonka kanssa kemiat sopivat yhteen. Samalla yrittäjän pitäisi aina itse maksaa osan palvelusta. Business on aina ihmisten välistä asiaa.  Tällainen innovaatio- tai kansainvälistysmisvoucher on jo käytössä esimerkiksi Virossa. Kuinkahan paljon tässäkin jo säästyisi hallinnon kuluja? Ja sama raha menisi aitoon kehittämistyöhön.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok

Rujo ja raju runttaus.  Kysymys on pakkoliitoshankkeista. Nyt keskitetään palvelut suuriin keskuksiin. Hallitus pitää kehyskuntia loisina. Tällaista oli politiikan retoriikka eilen. Aina joskus tule surulliseksi siitä, kuinka retoriikka loistaa ja sisältöä ei analysoi kukaan.

Itse olen päättänyt tutkia ennen hutkimista. Tähän liittyykin teille pyyntö. Vaadin eilen ryhmäkokouksessa, että haluan vastauksia sisältökysymyksiini. Ministeri Virkkunen tarttui hyvin haasteeseen ja järjestää ensi viikolla kysymys-vastaus palaverin. Nyt haluan teiltä perusteltuja kysymyksiä kuntauudistuksesta? Ei mitään tunnetta, vaan silkkaa asiaa.

Itse olisin kyllä lähtenyt kuntakeskusteluun palvelut edellä. Ensin olisin keskustellut lävitse sen, mitä palveluja kunnan tulee tarjota ja millä osuudella valtio niitä korvaa. Sitten kunnille olisi tullut selkeä kuva: nämä palvelut tulee jatkossa tarjota ja näin paljon valtiolta tulee rahaa. Jos ei tämän jälkeen pärjää, on syytä katsoa ympärilleen, kenen kanssa voisi liittoutua.

Palveluista olisin ottanut kaikki turhat säännöt pois. Kyllä me täällä Arkadianmäellä osataan normeja säätää – ja kunnat maksaa. Muutama vuosi sitten esimerkiksi tehtiin valtion puolella viisaudessaan päätös, että yhdellä perhepäivähoitajalla saa olla korkeintaan neljä hoitolasta viiden sijaan. Tämä aiheutti taas lisäkuluja kunnille.  Eli olen vapaakuntamallin kannattaja.

Korostan, että eilen ulos tulleessa raportissa on kysymys virkamies-esityksestä ja nyt analysointi siirtyy kunnille. Huutamisen sijaan pitää nyt käydä lähes 700-sivuinen raportti tarkasti läpi. Ensimmäinen suuri kysymys on talous. Lähes kolmasosa kunnista on tällä hetkellä taloudellisessa kriisissä ja luku kasvaa nopeasti.

Vastauksena talousongelmiin esitetään opposition puolelta, että siirretään terveydenhuolto valtiolle. Tähän voi heittää kaksi vastakommenttia. Ensinnäkin Norja teki sen ja terveydenhuollon kustannukset kolminkertaistuivat. Samat veronmaksajat maksavat sekä valtion että kunnallisveron. Toiseksi miten käy lähidemokratian ja kunnallisen itsehallinnon. Mitä demokratiaa se on, mikäli 60% kunnan budjetista siirretään oman päätösvallan ulkopuolelle.

Toiseksi voisimme kaikki miettiä, haluammeko hallintoa vai palveluja. Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Martti Korhonen sanoi, että Suomen hallinto on tehty 20 miljoonaiselle kansalle. Tälle vastakommenttina voi sanoa, että 100 pienimmän kunnan menot ovat vain 3% kuntien menoista. Eli nyt kommentteja ja kysymyksiä minulle. Pyrin vastaamaan mahdollisimman moniin ensi viikon kirjeessäni. Samalla aion kyllä tehdä kaikkeni, että lapsuuteni kotikunta Virrat pysyy Pirkanmaalla. Toivottavasti virtolaiset ovat samaa mieltä.

Olen koko vajaa kaksi viikkoa vähän huolestuneena analysoinut presidentinvaalien toista kierrosta. Näytti hyvinkin paljon siltä, että vaaleista on tulossa ns. lifestyle-vaalit. Kilpaillaan siitä, kuka on suvaitsevaisin ja liberaalein.  Näyttää kuitenkin nyt siltä, että Haaviston Pekan nousu ei lähtenytkään turbovaihteella ylöspäin ja Saulin vahvuudet monella politiikan sektoreilla ovat nousseet varsin selkeästi esiin.

Tosiasiahan on se, että molemmat ehdokkaat täyttävät varsin hyvin sekä suvaitsevaisuuden että liberaalisuuden kriteerit. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt keskustelu, miten kaksi hyvin liberaalia ja eurooppalaista valtiomiestä ovat toisella kierroksella, vaikka perussuomalaisten ”jytkystä” on aikaa vasta vajaa vuosi. Johtopäätös: nykyisin myös Suomessa yhteiskunta ja yhteiskunnan arvot muuttuvat todella nopeasti.

Mielestäni presidentin vaikutus- ja arvovalta tulevaisuudessa liittyy perinteisen politiikan lisäksi entistä voimakkaammin talouspolitiikkaan ja työpaikkojen saamiseen suomalaisille. Presidentillä tien avaajana uusiin taloudellisiin yhteistyösuhteisiin ja käytännön kauppoihin on monessa maailman maassa varsin ratkaiseva merkitys. Uskon, että erityisesti tällä sektorilla Niinistö on varsin ylivoimainen.  Nykysuomessa tarvitaan erityisesti työtä Suomelle.  Työstä se hyvinvointi syntyy, ei mistään kepulikonsteista.

Olin eilen illalla välillä taas Helsingissä. Olin saanut houkuteltua Kalifornialaisen Plug and Play Tech Centerin omistajat tulemaan parin päivän vierailulle Suomeen. Paikalle oli kutsuttu parikymmentä ICT alan huippu start up yritystä Pirkanmaalta ja pääkaupunkiseudulta.

Plug and Play konsepti on mainio. 500 dollarilla kuukaudessa voi vuokrata avointa toimistotilaa huippuaktiivisesta teknologiakeskuksesta Palo Altosta, jossa pyörii samanaikaisesti 150 idearikasta muuta yrittäjää. Kerran viikossa paikalle tulevat business enkelit ja pääomasijoittajat, jotka sijoittavat rahaa ja osaamista valitsemiinsa yrityksiin. Myös teknologiakeskuksen omistajat sijoittavat potentiaalisiin yrityksiin. Eilenkin ainakin yksi suomalainen yritys sai taas lisärahaa kasvuun.

Kalifornian kaverit ovat perustaneet vastaavan keskuksen myös Singaporeen ja Sveitsiin. Eilen mietittiin kiivaasti, pitäisikö perustaa myös Plug and Play Finland osaksi verkostoa. Olisi mielenkiintoista, mikäli suomalaiset pääomasijoittajat tekisivät saman konseptin. Kun yritys tulee keskukseen, se olisi ensin muutaman kuukauden sparrattavana Suomessa, sitten esittelisi konseptinsa myös Silicon Valleyssa ja haistelisi siellä tuulia muutaman kuukauden – ja lopuksi valloittaisi myös Aasian markkinoita Singaporen kautta. Eli born global.

Ensi maanantaina alkaa taas istuntokausi eduskunnassa.  Heti maanantaina on käsittelyssä kaksi todella isoa asiaa: puolustusvoimauudistus ja kuntauudistus. Mutta näistä ja muista aiheista sitten taas ensi viikolla.

Samalla matkalla singahdin junalla Brysselistä Sveitsin puolelle. Yhtenä kohteena oli Zurichissa sijaitseva yksi maailman huippuyliopisto EZH. Sieltä meillä taas olisi paljon opittavaa. Ensinnäkin Sveitsin koulutusjärjestelmästä. Sveitsissä 75% ikäluokasta menee korkealaatuiseen ammatilliseen koulutukseen – ja sitä kautta hyviin ammatteihin.

Loput 25 prosenttia pyrkivät yliopistoihin. Kaikki pääsevät yliopistoon sisään ensimmäiseksi vuodeksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen testataan, onko oppi mennyt perille. Noin 1/3 reputtaa tentissä ja joutuu jättämään yliopiston kesken. Kaksi kertaa voi yrittää päästä läpi, sitten on siirryttävä toisille koulutusasteille. Tämä pistää yrittämään.

ETZ:n professoreista kaksi kolmasosaa tulee muualta kuin Sveitsistä. 63 prosenttia tohtoriopiskelijoista on ei-sveitsiläisiä. Kun professori hyväksytään yliopiston leipiin, hänellä on 3-6 vuotta ns. koeaikaa. Siihen mennessä on pystyttävä todistamaa, että on sekä huippuopettaja että huippututkija. Tämän jälkeen professuuri vakinaistetaan. Noin neljäsosaa professoreista ei vakinaisteta.

Ennen lopullista valintaa professoreille kuitenkin annetaan resurssit tehdä huippututkimusta ja antaa huippukoulutusta. Sveitsissä professorit saavat itse kerätä oman unelmatiiminsä ja tarvittavan tutkimusvälineistön. Aloitusrahaksi annetaan miljoonasta puoleentoista miljoonaan euroon palkkarahojen lisäksi. Lähtökohdat ovat siten eri tasolla kuin Suomessa. Eipä ihme, että tässä yliopistossa on useita Nobel-palkittuja.

Harrin eduskuntaviesti 27.1.2012 

Viime viikolla puhuin siitä, kuinka paljon byrokratiaa on Suomenkin EU-hallinnossa. Alkuviikosta olin Brysselissä, koska halusin selvittää, mihin ne kaikki EU:n tutkimusrahat sujahtavat. Nyt suunnitelmissa EU-tasolla on tehdä uusi Horizon 2020 tutkimus- ja innovaatio-ohjelma vuosille 2014-2020. Komissio ehdottaa tälle ohjelmalle rahoitusta 80 miljardia euroa.

Mielenkiintoista on, että ohjelmaa on valittu muutamia suuria yhteiskunnallisia haasteita ja niille Euroopan tasoista rahoitusta.  Väestönmuutokseen ja terveyteen 9 miljardia, biotalouteen ja elintarviketurvaan 4,6 miljardia, puhtaan, turvallisen ja älykkään energian kehittämiseen 6,5 miljardia, raaka-aineiden tehokkaaseen käyttöön 3,5 miljardia sekä osallistuvaan ja turvalliseen yhteiskuntaan 4,3 miljardia.

Valtavia summia. Ja sitten vielä tavoitteeksi on asetettu, että vähintään 15% rahoituksesta menee pk-yrityksille. Kysyin tietysti, että miten rahat sitten haetaan pois. Nykyisin projektihakemuksesta varsinaiseen rahoituspäätöksen kestää aikaa keskimäärin puolitoista vuotta. Tuntuu, että tässäkin on jotain byrokraattisia elementtejä.

Suomi on saanut tällä EU:n rakennerahastojen 7-vuotiskaudella (päättyy vuonna 2013) EU:lta noin 1,7 miljardia euroa alueellisen ja sosiaalisen kehittämiseen maassamme. Nyt on eri arvioiden mukaan siitä mennyt hallinnon pyörittämiseen jopa 25 prosenttia. Tämähän on lähes 400 miljoonaa euroa. Uskomatonta, mikäli tämä pitää paikkansa.

Ensi syksynä tai vuoden 2013 alussa tulee seitsemästä seuraavasta vuodesta todennäköisesti sellainen neuvottelutulos, että kehitysrahat vähenevät. Yksi ennuste on se, että rahasumma jää 1,1 miljardiin euroon. Mikäli lähes puolet rahoista ei menisi hallintoon, nyt on tehtävä totaalinen yksinkertaistaminen hallinnossa. Miten Suomessa lähes 500 ihmistä pyörittää EU-byrokratiaa kun esimerkiksi lähes kaksi kertaa suurempi Ruotsi selviää 300 henkilöllä?

Keväällä tulee hallitukselta ehdotuksia EU;n rakennerahastojen hallinnon uudistamiseksi. Olen Pirkanmaalla sanonut, että nyt on aloitteellisuuden paikka. Mikäli emme pysty itse nopeasti kertomaan, miten laittaisimme hallinnon tehokkaaksi, joku muu tekee sen puolestamme. Ja nyt ei kannata tapella hallinnon sisällä siitä, saako rahat ELY-keskus vai maakunnan liitto. Sen sijaan kannattaa miettiä sitä, miten raha tehokkaasti tukisi kilpailukykyistä kasvua ja työpaikkojen syntymistä.

Yksi ajatusmalli tuli myös eilisessä keskustelussa Suomen Yrittäjien Jussi Järventauksen kanssa. Nythän paljon hallinnon ihmisiä käsittelee esimerkiksi yritysten/yrittäjien tukihakemuksia. Monesti olen kokenut, että sellaiset ihmiset käsittelevät asiaa, joilla ei ole osaa eikä arpaa, eikä omaan panosta mukana.

Mitäs jos hallinnon ihmiset vain hyväksyisivät ryhmän riittävän päteviä ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan vaikka yrityksen kansainvälistymisponnisteluissa – eli tarkistaisivat pätevyyden. Sitten yrittäjät valitsisivat sellaisen henkilön, jonka kanssa kemiat sopivat yhteen. Samalla yrittäjän pitäisi aina itse maksaa osan palvelusta. Business on aina ihmisten välistä asiaa.

Kuinkahan paljon tässäkin jo säästyisi hallinnon kuluja? Ja sama raha menisi aitoon kehittämistyöhön. Nyt on ihan liian paljon porukkaa, joka pyörii vain omalla mukavuusalueellaan. Kun tehdään jotain uutta, täytyy hypätä myös omalle epämukavuusalueelleen.