Maaseutu uusin silmin (mielipide AL 2.10.2009)

2.10.2009

Maaseutu uusin silmin (mielipide AL 2.10.2009) 2.10.2009

MAASEUTU UUSIN SILMINmielipidekirjoitus Aamulehdessä 2.10.2009

Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä hallituksen maaseutupoliittinen selonteko. Vaikka selonteossa ja koko eduskunnan maaseutukeskustelussa on löytynyt paljon hyviäkin ajatuksia, olotila on vähän sellainen, että kuka sammuttaa maaseudulla viimeisenä valot. Siksi pyysimmekin tutkijoita ja ideoijia esittämään meille vaihtoehtoisia tulevaisuuden vaihtoehtoja Suomen maaseudulle.

Ja ideoita yhteisissä ideapalavereissa tulikin ilahduttavasti. Yksi tutkija esitti, että nykyisin monet kaupunkilaiset omistavat maaseudulla peltoja ja metsiä, mutta eivät oikein tiedä mitä omistuksellaan tekisivät. Hänen mielestä kannattaisi nykyisten vuokrasysteemien sijasta perustaa yhteinen osakeyhtiö, jossa kaikki maan ja metsän omistajat olisivat osakkaina. Sitten palkattaisiin paikallinen farmari ison firman toimitusjohtajaksi ja omistajaksi. Eikä enää oltaisi köyhiä, kipeitä ja pieniä, vaan tehtäisiin vaikka miljoonan kanan kanala.

Toinen ideoija esitti, että perustetaan metsänalan yrityspuisto metsän reunalle aivan raaka-aineen vierelle. Yrityspuistoon houkutellaan sitten yritykset, josta osaavat jalostaa puuta mahdollisimman pitkälle. Tutkijan mielestä koko asetelma puun hinnasta on nykyisin ihan vääristynyt. Nyt yritetään saada puun hinta mahdollisimman alhaiseksi, vaikka meidän pitäisi haluta nostaa puun hinta mahdollisimman korkeaksi.

Tällä viikolla puhuinkin asiasta puualan professorin kanssa ja esimerkiksi puurakentamisessa luvut olivat Suomen kannalta aika lohduttomia. Esimerkiksi Ruotsin 60 000 asukkaan Linköpingissä tehdään enemmän puurakenteisia kerrostaloja kuin koko Suomessa. Nykyisin lähes neljäsosa Ruotsin uusista kerrostaloista on puurakenteisia ja nyt länsinaapuri on tehnyt näistä vientituotteen Skandinaviaan ja Venäjälle. Suomesta lähinnä teolliset hirsitalorakentajat ovat onnistuneet vientiponnisteluissaan. Muilla alueilla suomalainen puutuoteteollisuus onkin sitten määrältään ja laadultaan ratkaisevasti vaatimattomampaa. Mikä meitä oikein vaivaa?

Kolmas tutkija mietti, että suomalaista maaseutua voisi paljon nykyistä enemmän käyttää monipuolisena energiantuottajana koko Suomelle. Tulevaisuuden maaseutu voisi olla täynnä pieniä energialaitoksia. Energiaa voitaisiin tuottaa uuden puuteollisuuden hakkeella, turpeella, energiapuulla, tuulella, auringolla ja mitä uusia innovaatioita vain keksittäisiinkin. Tämä visio edellyttäisi kuitenkin keskustelua esimerkiksi syöttötariffien käytön monipuolistamisesta ja niistä ehdoista, millä pienet energian tuottajat pääsisivät mukaan energiaverkkoihin.

Neljäs ideoija halusi integroida kaikki mökkiläiset maaseudun voimavaraksi. Esimerkiksi Etelä-Savossa on 150 000 asukasta, mutta kesällä sen lisäksi 100 000 mökkiläistä – eli Etelä-Savo ei olekaan niin vähäväkinen alue, kuin mitä me ajatellaan. Pirkanmaalla on samalla tavoin varsin merkittäviä mökkipitäjiä. Tämän perusteella voi päätellä, että maaseudulla ei tarvitsekaan viimeisen sammuttaa valoa, vaan maaseutu voi olla todellisten mahdollisuuksien paikka.

Harri Jaskari