Indonesia jyrää Kiinan ja Intian perässä
Harrin eduskuntaviesti 24.4.2012

Alkuviikon olin Indonesiassa (Jakartassa). Se on kyllä todella mahdollisuuksien maa. Jo senkin takia kannattaa yritysten tutustua maahan, koska Suomen suurlähettiläs Jakartassa (Kai Sauer) on aivan erinomainen kauppalähettiläs henkilöstönsä kanssa. Homma kyllä hoituu ainakin Suomen puolelta.

Miksi mahdollisuuksien maa? Maassa on 250 miljoonaa asukasta ja keskiluokkaa on jo 40 miljoonaa. Ostovoimaa alkaa pikkuhiljaa löytyä. Kun Singapore on Asean-maiden Luxenburg, Indonesia on saman alueen Saksa. Brittiläinen EU:n edustaja Jakartassa sanoi, että jos täällä onnistuu, niin marginaalit ovat edelleen suuret. Eurooppa katsoo kuulemma aivan liikaa vain Kiinaan ja Intiaan, USA on jo Indonesiassa.

Demokratia alkaa pikkuhiljaa juurtua maahan. Vuonna 1999 olivat ensimmäiset demokraattiset vaalit Suharton jälkeen. Haasteellista on edelleen vaalien sekamelska. Kansalliset vaalit ovat joka viides vuosi ja sillä välillä on 530 paikallisvaalia (eri aikoina). Ja paikallistaso ja kansallinen taso eivät oikein halua kuunnella toisiaan. Yhtenäisyyttä on haluttu lisätä esimerkiksi päättämällä yksinkertaisen bahia indonesia-kielen maan viralliseksi kieleksi (11% kansasta puhuu sitä äidinkielenään). Maassahan on kaikkiaan yli 700 kieltä.

Totta kai haasteita on runsaasti, niin kuin aina kehittyvissä talouksissa. Vielä 1950-luvulla maassa ei ollut kovinkaan paljon korruptiota. Siirtomaasodan jälkeen yritykset kuitenkin kansallistettiin ja annettiin kommunistien ja sotilaiden hoitoon. Näiden ihmisten ammattitaitoon ei kuitenkaan liittynyt yritysjohtajuus. Seurauksena on taloudellinen rappio ja 600 prosentin vuotuinen inflaatio. Virkamiehet elivät muutaman päivän kuukausipalkallaan. Korruptio oli keino saada lisätuloja.

Nyt on jo vuosia yritetty saada korruptiota kuriin näyttävillä keinoilla, mutta sen kitkeminen on todella vaikeaa. Edelleenkin alle 10 prosentin lisäbonukset menevät läpi usein viranomaisseulasta. Suuriakin yksittäisiä ongelmia löytyy edelleen.  Toinen merkittävä yritystoiminnan haaste on löysä suhtautuminen yritysten välisiin sopimuksiin.
Ne eivät välttämättä ole sitovia. Siksi oikean kumppanin löytyminen on oleellisen tärkeää. Juttelin asiasta kansallisen kauppakamarin johtajien kanssa ja he lupasivat olla avuksi, mikäli suomalaisyrityksiä alkaa kiinnostaa.

Haasteena on myös ristiriitainen lainsäädäntö. Paikalliset ja kansalliset lait ovat usein erilaisia ja välttämättä ei aina tiedä, kumpaa on syytä noudattaa. Infrastruktuurin taso on edelleen heikko. Laivakuljetukset ovat edelleen kova sana. Kaikkien näiden listaustenkin jälkeen pidän Indonesiaa varsin mielenkiintoisena maana, johon kannattaa suomalaisten pienempienkin yritysten tutustua. Puhuin asiasta jopa niin pitkälle, että voisimme järjestää yhdessä Suomen Indonesian suurlähettilään kanssa vientimatkan alueelle, mikäli halukkaita yrittäjiä kiinnostuu asiasta.

Teollisuuden lisäksi terveydenhuollon ja koulutuksen uudet konseptit kiinnostavat Indonesian kauppaministeriä. Ja ministeri lupasi toimia myös ”lapsenvahtina”, jotta valitut suomalaisyritykset pääsevät hyvää vauhtiin Indonesiassa. Eli sanoista tekoihin.

Singapore on toista maata

Toinen ääripää Aasian matkalla oli Singapore. Maa on todella siisti ja kaikki toimii. Pienestäkin korruptiosta rangaistaan ankarasti. Ei siten ihme, että maassa on jo sata suomalaisyritystä ja useat käyttävät Singaporea sillanpääasemana Aasiaan. Maalla onkin mahtava sijainti ja myös mielenkiintoinen väestörakenne. Kiinalainen väestönosa omaa vahvat suhteet mannerkiinaan, Intialainen väestönosa Intiaa ja malaijiväestö Indonesiaan ja muualle Aseanin alueelle.

Heikkouksiakin täytyy toki luetella. Vaikka väestö on rikasta, sitä ei ole omasta takaa kuin Suomen verran (vrt. Indonesia). Siksi ei voi jäädä Singaporen markkinoille. Korkea elintaso on luonut korkeat kustannukset. Vähänkin paremman asunnon kuukausivuokra on alkaen 3000 eurosta ylöspäin. 7000 euron kuukausivuokrat eivät ole mitenkään harvinaisia. Suomen korkeaa auton hintatasoa on turha valitella Singaporen jälkeen. Maassa täytyy ensin huutokaupasta hankkia lupa auton ostamiseen. Viimeisimmässä huutokaupassa ostolupa maksoi 58 000 euroa. Ja sen jälkeen pitää ostaa vielä auto, joka vero on korkeampi kuin Suomessa.

Vaatimukset kilometrikorvausten korvausperusteiden muutoksesta kiihtyvät
Harrin eduskuntaviesti 13.4.2012

Viime viikolla kerroin kehyspäätöksestä, jolla yli 15 000 kilometriä työajoa ajavien henkilöiden verovapaat kilometrikorvaukset puolittuvat. Meillä eduskunnassa tehtiin ryhmä, joka ryhtyi aktiivisesti lobbaamaan hullua päätöstä vastaan. On aivan järjetöntä että ne ihmiset, jotka tekevät paljon työtä ja joutuvat työssään ajamaan kymmeniä tuhansia kilometrejä, saavat siitä sitten rangaistuksen.

Nyt vaatimukset asian uudelleenharkinnaksi ovat edelleen voimistuneet. Katseet kohdistuvat eduskunnan valtiovarainvaliokuntaan. Helposti asiaa ei saa peruttua kokonaan, mutta nyt kaivataan hiukan kehyspäätöstä järkevämpiä malleja. Eli haastankin nyt teidät tekemään järkevämmän uuden mallin km-korvausten verottamiseksi jatkossa. Välitän malleja sitten eteenpäin.

Yle-maksun perusteet herättävät myös keskustelua

Vastaava riita on kytemässä YLE-maksuissa. Aika moni on alkanut ymmärtää, että joku perhe saattaa maksaa tuhansia euroja YLE-maksua.  Perheessä jokainen yli 18-vuotias, joka tienaa yli 20 000 euroa maksaa oman veron. Mietitäänpä, että perheessä on kaksi vanhempaa ja kolme parikymppistä lasta. Jos lisäksi samalla perheellä on yritys, se maksaa erikseen veron (350 euroa, mikäli liikevaihto yli 400 000, 700 euroa mikäli liikevaihto yli 1 miljoonan). Kyllä siinä kohta tonnit paukkuvat.

Itse mietin sitä, pitäisikö perhekohtaisesti olla joku maksimimaksu? Ja yritysten osalta liikevaihtorajat ovat hyvin alhaiset. Ja voihan sitä olla paljonkin liikevaihtoa, mutta ei yhtään tulosta. Miksi YLE-vero ei voisi liittyä mieluummin tulokseen? Ennustan, että tällekin asialle saattaa tulla jotain muutoksia eduskunnassa.

JÄRKI JA TUNTEET SAMASSA KUNTAKORISSA

Kunta-asiat kuohuttavat nyt pahemman kerran. Paikalliset asiat ovat hyvin tunnepitoisia. Ajatusmaailmana on, että ei ole syytä tulla neuvomaan varsinkaan sellaisten Helsingin herrojen, jotka eivät tunne paikkakuntaa ollenkaan.

Järki ja tunteet on kuitenkin tässä suurhankkeessa laitettava yhteistyöhön. Tunteet ovat siinä mielessä merkittäviä, että vahvalla tahdolla ja tekemisellä on ennenkin onnistuttu siirtämään lähes vuoria. Taas jos tuntee itsensä voimattomaksi ja muiden määräiltäväksi, passiivisuus voittaa nopeasti alaa. Mikään ei kiinnosta, ei myöskään kotikunnan kehittäminen.

Järki on siinä mielessä tärkeä, että tiedetään mikä on tavoite. Tavoitehan on luonnollisesti se, että palvelut onnistutaan järjestämään ja laadullisesti korkeatasoisina ja ihmisillä on hyvä olla ja asua kotipaikkakunnillaan. Mikäli työpaikkoja ei löydy ja terveydenhoito, koulutus ja vanhusten hoiva eivät ole kunnossa, ei ole paljonkaan kehittymisen edellytyksiä. Tärkeä on jokaisen kuntapäättäjän tuntea myös taloudelliset lainalaisuudet.

Mielestäni kuntakarttaharjoittelua pitää edeltää keskustelu kunnan ja valtion tehtävistä. Nyt on nopeasti määriteltävä, mikä on kuntien tehtävä ja millä tavalla valtio osallistuu tehtävien rahoittamiseen. Tehtävälistauksessa täytyy näkyä myös kuntien tehtävät sosiaali- ja terveyspuolella. Ilman kokonaisnäkemystä tehtävistä kuntien on hyvin vaikea antaa omia vastauksia valtiolle.

Sitten pitää miettiä myös demokratiakysymystä. Mitä enemmän kuntien ja valtion suhdetta ajattelen, sitä enemmän uskon vapaakuntaideologiaan. Palvelujen tavoitteet ja laatukriteerit määritellään yhdessä, mutta kunnat voisivat itse päättää, miten ne toteutetaan. Samalla demokratia toteutuu – valta ja vastuu ovat samassa paikassa.

Mikäli nykyisillä kuntarakenteella ja tulotasolla ei pystytä millään hoitamaan uudelleen määriteltyjä, paljon nykyistä selkeämpiä ja kokonaisvaltaisempia tehtäviä, kuntapäättäjien on itse löydettävä keinot ongelman ratkaisemiseen. Vaihtoehtona voi olla se, että pyritään löytämään aggressiivisesti kuntaan uusia verotuloja tuovia työpaikkoja – tai sitten liittoudutaan toisen kunnan kanssa. Kaikki nämä pitää tapahtua annetussa aikataulussa. Pitkittäminen merkitsee ainoastaan asioiden mutkittumista.

Harri Jaskari
kansanedustaja, kok

Erikoinen Pohjois-Afrikka
Harrin eduskuntaviesti 30.3.2012

Olin viime viikonlopun Marokossa Euro-Välimeri kokouksessa Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Ideana on lisätä Euroopan ja välimeren eteläpuoleisten maiden välistä vuorovaikutusta ja käytännön yhteistyötä esimerkiksi taloudessa ja koulutuksessa. Kun meillä Euroopassa on käytännön ongelmia ja haasteita, niin ne tuntuivat pieniltä ja ratkaistavissa olevilta verrattuna tähän maanosaan.

Isäntämaa Marokko näytti olevan varsin yhteistyöhaluinen Euroopan kanssa. Marokko onkin sopinut erityisjärjestelyjä EU:n kanssa kaupan rajoitusten vähentämisessä. Ehdotinkin, että voisimme miettiä lisää vapaakauppasopimuksia tämän alueiden maiden kanssa. Parhaiten juuri molemminpuolinen vaurastuminen ja kauppa edistäisi myös demokratiakehitystä näillä alueilla.

Siinä tulikin jo ensimmäinen puskuri. Yksi Etelä-Euroopan maa sanoi pyöreän pöydän keskustelussa, että vapaakauppa on hyvä, mutta nämä ja nämä tuotteet pitää sulkea sen ulkopuolelle. Naapurimaa lisäsi vielä muutamaa tuoteryhmän päälle ja kolmas maa vielä viisi tuoteryhmää lisää. Kysyinkin löytyykö mitään tuotetta, joka ei tarvitse tullimuuria. Vastauksena oli hiljaisuus. Kauniit puheet ovat aivan eri asia kuin teot.

Metsätaloudesta elinkeinotoimintaa
Harrin eduskuntaviesti 30.3.2012

Eilen illalla kokoonnuimme metsäammattilaisten kanssa MTK:n tiloihin Helsingissä (kiitos isännille). Teemoista nousi esille se, miten metsätaloudesta ja metsän omistamisesta voisi tulla aidosti yksi elinkeino suomalaisille. Ongelma on akuutti.  Tyypillinen metsäomistaja on nykyisin 61 vuotias henkilö, joka omistaa 30 hehtaaria metsää. Kaikkiaan meillä on 750 000 metsänomistajaa.

Vielä tällä hetkellä metsästä saadaan puuta teollisuuden ja energiatoiminnan tarpeisiin (tosin kaikkea potentiaalia ei käytetä). Mitä tapahtuu jatkossa kun pääosa omistajista on kaupunkilaisia, jotka eivät tiedä edes rajoista, saati sitten metsähoidosta tai puun myynnistä? Ja samalla metsäomistus pirstaloituu entisestään. Suuri osa metsänomistajista ei nytkään toimi ammattimaisesti ja vielä vähemmän jatkossa, mikäli suuntaus jatkuu.  Uskonpa, että puukauppa tyrehtyy entisestään. Samalla mahtava taloudellinen potentiaali hukataan.

Ratkaisumalliksi tarjotaan aktiivista omaisuudenhoitoa myös metsään. Ongelmaksi tunnustettiin, että nykyiset metsäammattilaiset osaavat kyllä hoitaa metsää, mutta eivät metsäomistajia. Euroopassa on jo mielenkiintoisia malleja aktiiviseen metsäelinkeinoon. Monesti rahat tulevat pienistä puroista. Osa maasta vuokrataan tuulimyllyille, osa virkistyskäytölle.  Perinteinen tukki- ja pinotavarakauppa tuo varmasti edelleen enemmistön tuloista. Miten on jatkossa energiapuun markkinat? Visiona kysyttiin esimerkiksi sitä, voisiko tulevaisuudessa puusta ottaa ligniiniä ilman että se kaadetaan.

Huutoa kilometrikorvauksista
Harrin eduskuntaviesti 30.3.2012

Kehyspäätöksissä eniten meteliä on ensimmäisten päivien aikana
aiheuttanut muutokset kilometrikorvausten verokohtelussa. Nythän työajosta kilometrikorvauksia
saa muistaakseni 45 senttiä kilometriltä. Suunniteltu muutos merkitsisi, että yli 15
000 kilometriä vuodessa työmatkaa ajavilla henkilöillä veroton kilometrikorvaus
puolittuisi ylimeneviltä kilometreistä.

Tämä kyllä kuulostaa aika hullulta. Paljon työmatka-ajoa tekevät
ihmiset ovat usein esimerkiksi myyntityössä eli tekevät tulosta yhtiölle.
Pitäisikö heidän siirtyä julkisiin kulkuneuvoihin (joka on käytännön
mahdottomuus)? Muutos koskisi arviolta 50 000 ihmistä, jotka vaihtavat autoa keskimäärin
joka toinen vuosi. Miten käy autokaupan? Ainakin varmaa on se, että tästä
lähtien yritykset joutuvat ostamaan/vuokraamaan autoja.

Halusin eduskunnassa selvitystä muutoksen perusteluista ja
arvopohjasta. Edistääkö muutos kasvua ja kehitystä? Luoko se uusia työpaikkoja?
Halutaanko, että ihmiset eivät liiku ja aiheuta yksityisautoilla
hiilidioksidipäästöjä? Vastaus oli selkeä. Syy oli fiskaalinen ilman mitään
arvopohjaa. Valtio haluaa kerätä uudistuksen avulla 70 miljoonaa euroa valtion
kassaan. Huudosta päätelleen kuitenkin saattaa tämä päätös vielä eduskunnassa
kohdata aikamoista keskustelua. Itse suosittelen kuitenkin aina
verotuspäätöksiä tehtäessä analysoimaan muutoksen kokonaisvaikutukset ihmisten
käyttäytymiseen.

Omaa analyysia kehyspaketista – 2.7 miljardin säästöt
Harrin eduskuntaviesti 22.3.2012 

Nyt klo 15 se sitten tuli julki – todellinen rakennepaketti. Yhteensä säästö on noin 2,7 miljardia euroa, josta katetaan veronkorotuksilla 1,5 miljardia ja leikkauksilla 1,2 miljardia euroa. Ei siis ihan fifty-fifty.

Hyvät uutiset – pystyttiin sopeutuksiin, kasvupanostukset, nuorison tukeminen, poliisi

Katsotaan nyt ensin hyviä uutisia. Todella suuri asia on, että tällainen hallituspohja pystyi sopeutustoimiin. Toivottavasti se vakuuttaa ulkomaiset lainanantajat, että Suomen luottoluokitusta ei tarvitse alentaa. Luottoluokituksen alennus olisi merkinnyt valtiolle heti puolen miljardin lisälaskua.

Hienoa on myös se, että kaiken sopeutuksen rinnalla saimme mukaan myös kasvun elementtejä. Yritysten investointipäätöksiä helpottaa kaksinkertainen poisto-oikeus nykytasoon. Tutkimus ja kehitys verovähennys hyödyttää pk-yrityksiä (omasta mielestä lisää kyllä myös verosuunnittelua).

Jatkossa kun myös sijoitat kasvuyrityksiin, voit vähentää 50 prosenttia sijoituksestasi pääomatulostasi. Tämä toivottavasti helpottaa suomalaisten kasvuyritysten rahoitusta. Pääomasijoitusten hankintameno-olettama kohoaa myös 40 prosentista 50 prosenttiin.

Pienemmissä tuloluokissa työtulovähennyksen nosto kannustaa ihmisiä töihin verrattuna sosiaaliturvan varassa olemiseen. Upea asia on se, että syrjäytyneen nuorison saamiseksi takaisin raiteille lisättiin 50 miljoonan euron määräraha (aikaisemmin laitettiin jo 60 miljoonaa). Nykyisin 110 000 nuorta on Suomessa täysin pihalla. Nyt kaikille alle 25-vuotiaille on 3 kuukauden sisällä löydyttävä työ, harjoittelupaikka, koulutuspaikka, tukityö tai työpajapaikka.

Poliisi sai lisää rahaa. Nyt ainakin turvallisuuteen liittyvä huolenaihe voi hiukan siirtyä taka-alalle.

Huonot uutiset – miten käy osaamisen, miten sukupolvenvaihdosten, miten kuntien, puhdas nolla Pirkanmaan liikennehankkeisiin

Selkeästi huonona uutisena pidän sitä, että tulevaisuudesta tingitään ja passiivisuutta edelleen kannustetaan. Sosiaaliturvassa indeksiturva säilyy ja nopeutuu. Sen sijaan indeksi jäädytetään esimerkiksi lapsilisissä tai yliopistojen osalta. Koko tulevaisuuteen suuntautuva koulutuspuoli on kovassa leikkauskierteessä. Onko viesti se, että tulevaisuus ei ole lasten ja osaamisen? Tämä ei ainakaan ole Kokoomuslaista politiikkaa.

Työn verotukseen koskettiin ikävästi poistamalla indeksitarkistukset ja laittamalla vasemmiston vaatimuksesta lisää veroa yli 100 000 vuodessa ansaitseville. Yli miljoonan perinnöille tulee veroa lisää. No tämä ainakin lisää lakimiesten töitä lisäämällä verosuunnittelua. Ja mihin on kadonnut ajatus yritysten sukupolvenvaihdoksista?

Kuntien osalta leikataan nettona arviolta 240 miljoonaa euroa. Kun kysyin, miten kunnat sitten pärjäävät, oli siellä rohkaisuakin. Nyt samalla mietitään kuntien tehtäviä ja joustavoidaan tehtävien toteutusta. Olisiko tässä nyt alku jonkinlaisille vapaakunnille? Alku on ainakin isommille kunnille.

Pirkanmaalle liikennepäätökset ovat karmeat. Ainut jota voidaan pitää pienenä voittona, oli 10 miljoonaa euroa Riihimäen kolmioraiteeseen. Kenties tämän ansiosta joskus päästään myös Tampereen Allegrolla suoraan Pietariin. Toiseksi lähin hanke taitaa olla valtatie 3 perusparannus Laihian kohdalla. Todella surkeaa tältä osalta.

Näillä eväillä sitten eletään – ja taas mennään eteenpäin. Päätöksiä saatiin kuitenkin aikaan – ja se on hyvä.

Tiedote 20.3.2012

Kokoomuksen eduskuntaryhmän kasvutyöryhmän väliraportti:

 ”Asenne ratkaisee yrittäjyydessä ja kasvussa”

Kokoomuksen eduskuntaryhmän kasvutyöryhmä haluaa enemmän yrittäjäasennetta ja innostuneisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Tänään julkaistu Innostunut yhteiskunta -raportti peilaa ajatuksia uusiin yrittäjyyttä ja kasvua ruokkiviin keinoihin. Työryhmää vetäneet kansanedustajat Marjo Matikainen-Kallström ja Harri Jaskari painottivat innostusta kaiken luovuuden ja yritteliäisyyden lähtökohtana.

”Meidän on rakennettava Suomeen innostava yhteiskunta, joka kannustaa yrittäjyyden positiivisen kehän pyörittämiseen”, Matikainen-Kallström sanoo.

Harri Jaskarin mukaan raportti täydentää viime viikkoina julkaistuja Jorma Elorannan sekä Kari Stadighin työryhmän raportteja. Haluamme olla omalta osaltamme rakentamassa Suomelle elintärkeää kasvun agendaa, hän tiivistää.

”Usein Suomessa me pelkäämme uusiutumista ja uutta kasvua. Raportissa on esitetty konkreettisia keinoja, mutta ennen kaikkea meidän pitää päästä eroon vanhoista asenteista”, Jaskari jatkaa.

Edustajat luovuttivat raportin Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Jan Vapaavuorelle. Vapaavuori kiitti työryhmää erityisesti siitä, että väliraportti ilmestyi otolliseen aikaan.

”Näin kehysriihen alla on hyvä muistaa, että talouden sopeuttaminen on tärkeää. Vielä tärkeämpää on kuitenkin luoda uutta kasvua”, Vapaavuori painottaa.

Raportissa esitetään esimerkiksi uusia innovaatiomalleja yrittäjyyden alkuvaiheeseen. Lisäksi epäonnistumisen suurta varjoa ehdotetaan helpotettavaksi esimerkiksi muuttamalla luottotietojen menetys vain määräajaksi.

Raporttia varten on haastateltu 20:tä eri kasvuyrittäjää ja muuta asiantuntijaa. Yksi haastatelluista on Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri.

”Olen ilahtunut siitä, että tulevia kasvumahdollisuuksia pohditaan innostuneesti. Fakta on se, että tarvitsemme Suomessa kasvupanostuksia jollakin tavalla, ja tässä raportissa on monia pohdinnan arvoisia asioita”, Lounasmeri toteaa.

AaltoES:n Mikko Kuusi puolestaan kuuluttaa kasvuyrittäjyydestä uutta kansallisurheilua Suomeen.

”Raportinkin näyttämällä tavalla tarvitsemme kolmea tärkeää asiaa kasvun kiihdyttämiseksi: asennetta, osaamista ja kansainvälisyyttä.” 

Kasvutyöryhmän väliraporttiin voit tutustua tarkemmin täällä: http://www.kokoomus.fi/arkisto/eduskuntaryhman-raportit/

Taustaa raportille: 

Viime syksynä Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Jyrki Katainen asetti kolme erillistä Kokoomuksen eduskuntaryhmän työryhmää. Aiheina olivat EU-, kasvu- ja aluepolitiikka.

Talouskasvua pohtinut työryhmä on loppuvuoden ja kevään mittaan järjestänyt runsaasti kuulemisia aiheen tiimoilta ja työryhmä julkaisee väliraporttinsa ensi viikolla. Väliraportin ajatuksena on tuoda esiin kuulemisissa esiin nousseita keskeisiä toimenpide-ehdotuksia sekä kokoomuslaista näkemystä talouskasvun vauhdittamiseksi.

Vastuu omasta terveydestä
Harrin eduskuntaviesti 19.3.2012

Tällä viikolla on myös ensimmäinen UKK Instituutin hallituksen kokous omalta kohdaltani. Kävin jo teeman puitteissa keskustelua Sitran kanssa. Sitran mielestä meidän pitää olla oman terveytemme projektipäälliköitä ja olen täysin samaa mieltä. Mikäli laitamme myös oman terveytemme yhteiskunnan kontolle, sellaisia verorahoja ei löydy mistään. Eli nyt on jokaisen laitettava panoksia ennakoivaan terveydenhuoltoon.

Mitä uutta tältä rintamalta on sitten tulossa? Sitra julkistaa kuukauden lopulla terveystietueen, jonne voimme tallentaa kaikki tulevat terveys- ja sairauskertomuksemme. Eikö olekin kätevää, että tulevaisuudessa kaikki rokotustietomme ovat yhdessä ja samassa paikassa. Kuinka moni teistä muistaa, onko rokotusasiat kunnossa?

Ja sitten laitetaan samaan tietueeseen kaikki verenpainetiedot ja lääkitykset. Suomalaiset käyttävät tällä hetkellä arviolta 30 prosenttia liikaa lääkkeitä. Toinen idea on nettiin tuleva terveyspeli, jossa näet mitä tapahtuu kun liikut riittävästi tai syöt oikein. Kun menet lääkärille, annat vain salasanasi ja ilmoitat, että tänne voi lisätä ajankohtaiset terveystietosi. Samalla lääkärin ei tarvitse ottaa uudestaan samoja kokeita kuin muutama kuukausi sitten. Eikö olekin kätevää.

Vain innostus luo työtä
Harrin eduskuntaviesti 19.3.2012

Nyt suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan vain säästöistä ja leikkauksista. Huomenna puhutaan innostuksesta ja uusista työpaikoista Suomeen. Julkaisemme yhdessä Marjo Matikainen-Kallströmin kanssa väliraportin kasvusta ja työllisyydestä. Paikka on eduskunnan Laki-kabinetti ja aika klo 10. Olemme haastatelleet yli 20 kasvuyrittäjää teeman ympäriltä ja kysyneet, millä ehdoilla työpaikkoja saataisiin Suomeen. Tampereella haastatteluja on tehnyt myös ystäväni Heikki Lindevall.

Kaikkiaan meillä on 10 eri ehdotusta uuteen kasvuun ja työllisyyteen. Ehdotamme esimerkiksi osa-yrittäjyyttä. Yrittäjäuralle on usein hankala heittäytyä, koska samalla sosiaaliturva katoaa työttömältä ja palkka palkansaajalta. Mitä jos Ruotsin tapaan voisi kerran tai kaksi vuodessa ilmoittaa verottajalle, onko nyt yrittäjänä vai palkansaajana – tai mikäli yrittäjätulot ovat loppuneet, voi ilmoittaa myös olevansa työtön ja saada välittömästi sosiaaliturvaa.

Ehdotamme myös Viron yritysveromallia. Mikäli yritys käyttää voittorahansa kasvuun ja kehittämiseen yrityksen sisällä eikä jää osinkoja omistajalle, tätä ei verottaja enää verottaisi. Verotusoikeus syntyy vasta kun omistaja ottaa rahoja yrityksestä ulos. Vastaavan ehdotuksen teki Kari Stadigh viime viikolla. Pitäisikö meidän luoda nyt sittenkin uskoa suomalaisille?